27.6.2011 3:00
"Olen ollut pikipoika 20 vuotta. Nuorena iho paloi usein, kun töitä tehtiin ilman paitaa. Nykyään meillä on kypärät ja liivit.
Rusketun helposti ja viihdyn lämmössä. Nykyään olen ruskettunut ympäri vuoden, sillä talven lomilla kalastan etelässä. Kotimaassa en enää pala.
Työkaveri sai ihosyövän ja häneltä poistettiin isoja ihokimpaleita. Hän varoitteli, että palaminen ei ole leikin asia. Se avasi silmiäni.
En silti pelkää ihosyöpää. Joskus tutkin, näkyykö ihossa jotakin huolestuttavaa, mutta välillä asia unohtuu. Pitäisi varmaan olla huolellisempi. Lapsille laitetaan aina aurinkovoiteet, koska iho muistaa palamiset."
Mika Ruotsalainen
asfalttityöntekijä, Lemminkäinen
Joko kalpea kelpaa? 27.6.2011
Rusketus kuuluu Hunks-juttuun 27.6.2011
Rusketus on rumaa 27.6.2011
Vaaleudesta kiusattiin 27.6.2011
Arpi muistuttaa vaarasta 27.6.2011
Bodarin piti olla ruskea 27.6.2011
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi