Helsinkiin tulossa arvaamattomat vaalit

Viime kerran ääniharavat ja jännitteet ovat kaikonneet

 Valkoisesta styroxkupista kuuluu vaimea "läts", kun Pekka Lahtinen, 64, holauttaa siihen soppatykistään kauhallisen hernerokkaa.

Sitä on mennyt puolessa tunnissa yksi pytyllinen, toisen jako on alkanut.

Ylä-Malmin torilla on menossa sosiaalidemokraattien vaalitilaisuus. Entinen Viestintäliiton sihteeri Lahtinen ei ole sellaisessa ensi kertaa. Hän on Helsingin demarien soppatykkiveteraani, jakanut rokkaa jo viisissä vaaleissa kymmeniätuhansia kupillisia.

Vähän matkan päässä Lahtisen soppatykistä seisoo eläkeläisten piirittämänä näiden vaalien noviisi, Sdp:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma.

Sdp on menossa vaaleihin ensi kertaa Heinäluoman johtamana, ja Heinäluoma on ensi kertaa kansanedustajaehdokkaana Helsingissä.

Hänen pitäisi saada puolueestaan eduskunnan suurin, sillä hän pyrkii myös pääministeriksi, ja suuren puolueen johtajan pitäisi olla kaiken päälle vielä ainakin oman vaalipiirinsä ääniharavia.

Haastetta siis riittää. Heinäluoma on sitä paitsi helsinkiläisille aika tuntematon, eikä julkinen imagokaan ole kovin hohdokas.

Siksi ministerin on pakko seisoa keskellä toria kuuntelemassa eläkeläisiä, vaikka on lauantaiaamu ja märkää räntää räiskii päin kasvoja.

Helsinkiin on tulossa arvaamattomat eduskuntavaalit.

Pääkaupungissa on perinteisesti paljon liikkuvia äänestäjiä, äänestysinto heittelee ja pienimuotoisia kapinaliikkeitä syntyy äkisti milloin idän ongelmalähiöissä, milloin rikkaiden rannikolla.

Nyt kaupungissa on lisäksi yli satatuhatta orpoa äänestäjää, kun liki kaikkien puolueiden viimekertaiset ääniharavat Paavo Lipposesta (sd) Pekka Reinikaiseen (kd) ovat poissa – luopuneet tai luopumassa eduskunnasta tai vaihtaneet vaalipiiriä.

Vain kokoomuksen Ben Zyskowicz jatkaa taistelua.

Joka kolmas helsinkiläinen äänestäjä joutuu etsimään itselleen uuden kansanedustajaehdokkaan.

Poissa on myös se kihelmöivä jännite, jonka Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen (kesk) kaksintaistelu pääministerin paikasta synnytti keväällä 2003 Helsinkiin. Tony Halmeen (perus) protestiliikkeellä ryyditettynä äänestysinto kipusi koko maata korkeammalle.

Demareista tuli kaupungin ykköspuolue, keskusta sai peräti kaksi kansanedustajaa ja perussuomalaiset ensimmäisen paikkansa.

Nyt tilanne muuttuu väkisin.

Lipposen ja Jäätteenmäen kokoomuslaiset äänestäjät palailevat takaisin kotiin. Heillä ei ole mitään erityistä syytä äänestää demarien Heinäluomaa tai keskustan ykkösehdokasta Mari Kiviniemeä.

Myös Osmo Soininvaaran (vihr) porvaripainotteinen äänestäjäkunta etsii uutta kotia.

Kokoomuksen on tässä tilanteessa vaikea välttää vaalivoittoa. Sitä ennakoivat jo syksyn 2004 kunnallisvaalit.

Jos niiden tulos toistuisi maaliskuussa, Sdp ja keskusta menettäisivät yhden kansanedustajan ja perussuomalaiset ainoansa, kun taas kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto saisivat kukin yhden lisää.

Ihan noin vaaleissa ei varmaankaan käy, mutta siksi demarit ovat panneet rahaa ja raskaimman kalustonsa liikkeelle, keskustan puoluesihteeri yritti väenvängällä saada Jäätteenmäen uudelleen ehdolle ja perussuomalaiset etsivät yhä epätoivoisesti Liana Kaarinan ja Frederikin tapaisia julkimoita ehdokkaakseen.

Helsingin viimeisen paikan sai viime kerralla kokoomuksen uusi tulokas Jan Vapaavuori. Hänelle sattui sama numero 143, joka oli Uudellamaalla melkein 20 000 ääntä keränneellä Tanja Karpelalla (nyk. Saarela).

Helsingin seudulla ei aina muisteta varmistaa, kummassa vaalipiirissä oma suosikki on ehdolla.

Arpa ratkaisee, kenellä Helsingin ehdokkaalla on maaliskuussa sama numero, jolla espoolaiset ja vantaalaiset äänestävät Sauli Niinistöä.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi