16.6.2009 3:00
Hurmioitunut väki kurotteli käsiään kohti Yhdysvaltain presidentti Barack Obamaa ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozya Normandian maihinnousun 65-vuotisjuhlassa Calvadosissa.
Mikä kansansuosio, mikä ilonpäivä!
Muuten hyvä, mutta tilanne oli lavastettu. Eturivissä hurrasi pelkkiä Sarkozyn kannattajia, jotka oli tilattu paikalle etukäteen. Pettyneet paikalliset asukkaat jäivät kauas takariviin turvamiesten taakse.
Moni Sarkozyn otteisiin jo tottunut ranskalainen ei nähnyt asiassa mitään outoa, aivan kuten eivät näe italialaisetkaan siinä, että pääministeri Silvio Berlusconi on kaapannut julkisen sanan ja tehnyt itsestään koskemattoman lainkin edessä.
Nykyistä lamaa on verrattu 1930-luvun kriisivuosiin. Talous romahti tuolloin lisäten nopeasti työttömyyttä. Ja kuten silloin, myös nyt kansa kaipaa vahvoja johtajia.
EU perustettiin, jotta operaatio Normandiaa ei tarvitsisi toistaa ja jotta äärikansalliset liikkeet saataisiin padotuiksi.
Tuo perustamisaate on navakoituvassa vastatuulessa. Jopa 250 000 brittiä äänesti EU-vaaleissa ulkomaalaisvihamielistä BNP puoluetta. Puolue pyrkii kaikkien ei-valkoisten saamiseen ulos Britanniasta. Hollannissa 770 000 tuki Vapauspuoluetta, jonka puheenjohtaja haluaa päästä eroon kaikista muslimeista ja perustaa maahan Guantánamo-tyyppisen tutkintavankileirin.
Unkarissa 430 000 äänesti juutalais- ja romanivihamielistä Jobbik-puoluetta. Ja niin edelleen.
163 000 suomalaista tuki perussuomalaisia, joiden ajatuksia ovat alkaneet muutkin lainata. Esimerkiksi suojelupoliisin ja maahanmuuttoviraston johtajat arvioivat sattumoisin juuri vaalipäivänä (HS 7. 6.), että maahanmuuttajat ovat uhka maan yleiselle turvallisuudelle.
Moni suomalainen ei nähnyt kirjoituksessa mitään moitittavaa. 1930-luku on monessa mielessä täällä taas.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi