Asuminen sen kuin kallistuu

Näky oli erikoinen: kymmenet ihmiset yöpyivät Pasilan kadulla vuorokausia teltoissa ja makuupusseissa. He jonottivat päästäkseen ostamaan asunnon.

Helsingin kaupungin asuntotoimisto myi kaksi viikkoa sitten satakunta hitas-asuntoa Hermannista. Helsingissä hitas-talot ovat markkinahintoja edullisempia, sillä ne ovat kaupungin vuokratonteilla, rakentamisen laadusta on tingitty ja jälleenmyynnilläkin on rajoituksia. Hermannin asunnot valmistuvat vasta vuoden päästä syksyllä, mutta silti ne vietiin käsistä, eikä ihme: esimerkiksi sadan neliön kodin sai 250 000 eurolla eli lähes pilkkahintaan!

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville hinta saattaa kuulostaa ihan muulta kuin hyvältä tarjoukselta, mutta tätä on arki Helsingissä. Tarjontaa on vähän, asunnot vaan kallistuvat – ja kauppa käy kuumana.

Tilanteessa ei ole mitään uutta. Pääkaupunkiseudun ankeasta asumisesta on valitettu vuosikymmeniä. Markkinat romahtivat täydellisesti 1990-luvun laman aikana, mutta sen jälkeen käyrät ovat sojottaneet lähes yhtäjaksoisesti kohti kattoa.

Nykytilanteesta kertoo jotain sekin, että vuoden ajan maailmaa ovat ravistelleet pankkien rahoituskriisi ja taantuma, mutta mitä tapahtuu Helsingissä? Asunnot ovat jo kalliimpia kuin ennen taantumaa.

Kaiken kukkuraksi vuokra-asunnoista on krooninen pula ja muut asumismuodot alkavat olla kuriositeetteja. Hitas-asuntoja Helsingissä valmistuu tänä vuonna vaivaiset 400–500.

Kuka tästä sitten hyötyy? Maanomistajat, isot rakennusliikkeet ja asuntokauppoja rahoittavat pankit (joiden haltuun on päätynyt myös kiinteistövälitys). Niitä on silti vaikea syyttää, sillä markkinatalouteen kuuluu voiton tavoittelu.

Kuka on syyllinen? Tonttimaata pääkaupunkiseudulla riittää, mutta tontit pysyvät tyhjinä. Peiliin katsominen voisi alkaa yhteistyökyvyttömistä kunnista ja valtiosta sekä poliitikoista. Ne ovat unohtaneet asukkaansa.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi