5.1.2010 3:00
Kulttuuriympäristömme vaalijoita ei yleensä tarvitse erikseen kutsua paikalle.
Kun taloyhtiö Vilhola päätti tehdä hissit vuonna 1906 rakennettuun taloon, paikalle karauttivat Museovirasto, Helsingin kaupunginmuseo ja Uudenmaan ympäristökeskus repimään ihokkaitaan.
Rappukäytävä on liian arvokas, yksi sanoi. Lupa on väärin haettu, toinen syytti.
Nolo hissitaistelu on nyt kestänyt kymmenen vuotta.
Missä oli Museovirasto, kun ministerit järjestelivät uusiksi valtion aluehallintoa?
Kuningatar Kristiinan ajoista Suomessa olleet läänit ja näitä johtavien maaherrojen virat lakkautettiin tämän vuoden alusta. Tilalle tulivat avit ja elyt, eli kuusi aluehallintovirastoa ja 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta, joihin yhdisteltiin erilaisia laitoksia.
Esimerkiksi Uudenmaan ympäristökeskus on tätä nykyä Uudenmaan ely-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue.
Avi ja ely?
Niin. Koska kyse on 400 vuotta vanhasta terminologiasta eikä vuollejokisimpukoista tai 1960-luvun unohtumattomasta lähiöarkkitehtuurista, kukaan ei puhaltanut peliä poikki. Ministerit saivat huseerata vapaasti.
Avi ja ely kertovat myös siitä, että ministeriksi ja huippuvirkamieheksi ei enää nousta tukkisavotalta tai satamatöistä. Nykyeliitti sikiää kansainvälisissä huippuyliopistoissa ja poliittisissa avustajantehtävissä.
Hätkähdyttävin esimerkki tästä on vuoden takainen ehdotus nimetä uusi superministeriö eli työ- ja elinkeinoministeriö Temmiksi.
Sanakirjan mukaan temmi on taltta. Sen sijaan kukaan ei ollut kertonut broilereille, että laajat kansanjoukot viittaavat temmillä ihan tietynlaiseen meisseliin.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi