Elvyttämisen sietämätön vaikeus

Päätin suorittaa kansalaisvelvollisuuteni ja omalta osaltani hieman elvyttää Suomen kansantaloutta, kun tästä taantumasta on niin kovasti puhuttu.

Lopputulos oli, että aloin ymmärtää valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) vaikeuksia.

Päättelin, että taantuma on mitä parasta aikaa tehdä kauan lykätty keittiöremontti – projekti työllistäisi remonttimiestä, sähkäriä, putkaria, keittiöfirmaa ja kalustetehdasta, ja pari kuljetusyrittäjääkin saisi vähän ajoa.

Tosiasiassa laskelmoin itsekkäästi, että nyt pikkuremontistani suorastaan tapellaan ja hinnat ovat kohdillaan.

Totuus oli toinen. Keittiöfirmat eivät vaivautuneet vastaamaan sähköposteihini. Puhelimella tavoittaminen ei ollut sen helpompaa – vielä puoliltapäivin vastaajassa pyöri nauha "avaamme kymmeneltä". Luvattuja tarjouslaskelmia ei ikinä toimitettu. Ja niin edelleen. Turha kai mainita, että hintataso ei ollut mitenkään romahtanut.

Sama vaikeus oli hallituksella, kun se etsi tolkullisia kohteita elvytyseuroille. Jo nyt putkifirmat myyvät ei-oota ja sitä jootakin kovalla hinnalla, sillä valtion lupaama kymmenen prosentin remonttituki taloyhtiöille on nostanut kysyntää. Sama ongelma on maa- ja vesirakentamisessa. Hinnat senkun nousevat ja tekijöistä on pulaa.

Ei ole helppoa. Elvyttää pitäisi, mutta on vaikea valita kohteita, joissa elvytyseurot työllistävät tehokkaasti, mutta eivät silti nosta hintoja keinotekoisesti. Silloin valtion veroeurot eivät nimittäin mene työttömän kirvesmiehen hyväksi vaan rakennusfirman taseisiin.

Itselleni kävi remontin kanssa kuten Suomen valtiolle: velkaannuin raskaasti. En kuitenkaan 13:a miljardia.

Seuraavaksi alkaa sekä minun että julkisen talouden tasapainotus. Itselleni se tarkoittaa pidennettyjä työpäiviä, Suomelle pidennettyjä työuria ja korotettuja veroja.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi