Esim. äiti

Tyylikäs nuori nainen poistuu pienen tyttärensä kanssa vaateputiikista ja heläyttää iloisesti: "Ruvettiinks me nyt vähän törsäämään? Äiti on ostanu jo viidellä sadalla eurolla ja sä satasella!"

Toinen äiti istuu arviolta viisivuotiaan pojan kanssa ratikassa. Poika ulkoiluttaa ensin kieltään (mikä huvittaa kaikkia muita lähellä istuvia paitsi pojan äitiä), nappaa sitten selkänsä takaa ilmaisjakelulehden ja tutkii sitä pitkään ja tarkasti. Tämän jälkeen hän heittää lehden laajassa kaaressa raitiovaunun lattialle. Äiti kääntyy katselemaan ikkunasta.

Hetken kuluttua poika ottaa toisen lehden ja pudottaa senkin lattialle. Äiti katselee edelleen ulos.

Poimin lehdet, asetan ne takaisin penkille pojan selän taakse ja sanon, että "katsos kun mä nostan nämä, jotka putos sulta".

Poika tuijottaa minua mitään sanomatta, mutta äiti pillastuu. "Eihän lapsi noita lue!" hän kivahtaa ja paiskaa lehdet takanaan olevalle penkille, jolla onneksi ei istu ketään.

"Olis pitänyt tulla autolla!"

Kaksi nuorta naista kiertelee tavaratalon laukkuosastolla.

"Kato", sanoo toinen. "Mä meinasin ostaa melkeen tällasen mun mutsille. Hintakin oli melkeen sama. Mut sit mä ajattelin, että rakastanko mä mun mutsia todella näin paljon. No en kyllä."

"Mut oisithan sä voinu käyttää sitä itekki."

"Ai tällasta?"

"No joo, ehkä et."

"Ehkä en, hei!"

Äitiys on vaativa laji, myös hyvinvointivaltiossa.

Sitä saa mitä tilaa.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi