Hirveä hinku paskaduuniin

Poliitikon homma on oikea paskaduuni. Paitsi että tulot ja edut ovat kohtuuttoman hyvät. Turha selittää, että muiden kohtuuttomuus on vielä räikeämpää.

Mutta siis homma on pätkätyötä, johon pääsee vain rahalla. Sitten pitää sietää määrättömästi haukkumista ilman kiitoksia. Työ ei palkitse, koska asiat junnaavat eikä tuloksia voi laskea omaksi ansiokseen. Työpöydälle kannetaan kasakaupalla tylsiä papereita, kansalaiset ahdistelevat ristiriitaisilla vaatimuksilla, missään ei saa olla rauhassa, aina pitää olla tavoitettavissa. Viikonloputkin ovat pilalla puhujamatkojen ja pakkotapahtumien takia.

Menestyviä poliitikkoja on pakko ihailla. He jaksavat käsittämättömän kärsivällisesti hymyillä, kätellä ja kuunnella. He osaavat häätää jopa häiriköt niin tyylikkäästi, että nämä uskovat tulleensa hyvin kohdelluiksi.

He eivät hermostu tilanteissa, joissa itse keskeyttää puhelun, näyttää keskisormea tai käskee päällekäyvää dorkaa painumaan helvettiin.

Välillä poliitikon halu miellyttää kaikkia kostautuu: kepeä leikinlasku, harmiton flirtti tai iloinen seuranpito saadaan näyttämään ihan toiselta, kun se myydään julkisuuteen. Puhtoisinkaan poliitikko ei vältä juoruja, väärämielisyyttä tai selkäänpuukotusta.

Kansalaisen kannattaa iloita, jos edes jotkut fiksut ja täysjärkiset suostuvat hoitamaan sen paskaduunin, johon hän itse ei mistään hinnasta suostuisi. Kaikkihan me niitä päätöksiä joudutaan noudattamaan.

Monen mielestä EU on niin kaukainen asia, ettei se jaksa kiinnostaa. Käyrät kurkut ovat silti olleet niin lähellä sydäntä, että niistä on jaksettu vaahdota vuosia. Brysseliinkin lentää Helsingistä reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa eli samassa ajassa kuin bussilla ajaa Turkuun.

Vai olisiko sittenkin hyvä idea, että erotaan siitä Turusta. Mitä se meille muille kuuluu, mitä ne siellä tekevät.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi