13.6.2010 3:00
Tämän lehden mielipidesivulla on viime päivinä käyty keskustelua suomalaisten tavasta juoda viinaa. Se tapahan on tunnetusti kaksin käsin kohti känniä.
Pelkkä humalahakuisuus ei kuitenkaan selitä, miksi kehkeydymme illanvietossa niin usein kaatumiskuntoon. Iso syypää on myös suomalainen ruokakulttuuri, tai pikemminkin sen puute.
Juomisen ohessa pitäisi napostella ruokaa. Ei siksi, ettei tulisi känniin, vaan siksi, ettei känni höökisi päälle kuin ukkosrintama. Ei heilahda huppuun niin kovasti, kun mahassa on muutakin kuin alkoholia.
Ikävä kyllä suomalaisessa kapakassa on lähes mahdotonta saada tiskiltä mitään muuta kuin juotavaa. Pähkinöitä tai perunalastuja ei lasketa. Miksei tarjota vaikka karjalanpiirakkaa? Sitä voisi tuunata vaikka miten.
Taustalla ovat tiukat hygieniavaatimukset ja työvoiman kalleus. Vähänkin häävimmän purtavan tekoon kun pitäisi olla tiskin takana työntekijä erikseen.
Joskus takavuosina ravintolassa ei alkoholia yksinkertaisesti saanut tilaamatta myös ruokaa. Hölmöä, mutta oli siinä ituakin.
Ravintolakulttuurimme on yhä ohut: kapakat ja ruokapaikat ovat meillä erikseen, eikä näissä käyminen kuulu kaikkien arkeen. Neljäsosa suomalaisista ei käy koskaan ravintolassa, edes lounaalla.
Baariruuan puute aiheuttaa myös sen, että ennen kapakkaan lähtöä joutuu syömään mahansa kuperaksi, jotta jaksaa viettää iltaa vailla kiinteää ravintoa.
Tavanmukainen ruokajööti – lihaa, pastaa, riisiä, pizzaa, rasvaa ja perunaa – sitoo alkoholin eikä päästä sitä vereen. Syntyy illuusio kovasta viinapäästä. Eihän tästä tule känniin! Baarimestari, samanlainen!
Lopulta pommi laukeaa.
Sitten koitellaan kaksin käsin katukiveystä.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi