Hoosiannan isä

Muuan mies hankki persialaiskissan. Pörheä kapistus asettautui alimman kerroksen ikkunalaudalle tarkkailemaan puistomaisemaa. Se metelöi ja raapi, jos ikkuna ei ollut talvipakkasellakin auki: se tahtoi kulkea vapaasti sisään ja ulos.

Vapaudenhaluinen tyyppi ei suostunut kulkemaan hihnassakaan. Se matkusti mieluiten isäntänsä olkapäällä. Miksi turhaan tassutella, kun kerran oli oma kantaja?

Mies ja kissa viettivät sopuisaa yhteiselämää. He jakoivat silakat ja kävivät saunassa. Kissa tappoi kotoa kärpäset, mutta ei kantanut kuolleita hiiriä tai pikkulintuja kotiin.

Koirat tiirailivat karvakasaa, kunnes alkoi rähinä. Kissa piti kuitenkin koirat kaukana. Lapsia se ei päästänyt lähelle vaan juoksi niitä karkuun. Lapset eivät tienneet olevansa inhokkeja, joten he rimputtivat miehen ovikelloa ja kyselivät, pääseekö kissa ulos leikkimään.

Kissaliiton mukaan persialainen on seurallinen olento, joka rakastaa huomion keskipisteenä olemista. "Sen käyttäytyminen on aristokraattisen hienostunutta ja otteet helliä. Persialainen sopii ihmiselle, jolla on tyylitajua!"

Mies oli samaa mieltä. Erityisen tyylikästä oli saada kutsuja persialaiskissayhdistyksen pikkujoulujuhliin.

Kun kansa valmistautuu pikkujouluihin, adventtiaika valmistaa kristikansaa jouluun. Kirkoissa veisataan ensimmäisenä adventtisunnuntaina Hoosiannaa, jossa kiitetään Daavidin poikaa, joka tulee Herran nimeen. Tuleva adventtisunnuntai ennen joulua on omistettu Herran äidille Marialle.

Miehen kissan nimi oli Hoosianna. Mies leimautui oudoksi, kun hän kirmaili kaupunkipuistossa huudellen Hoosiannaa. Naapuruston lapset kutsuivat häntä Hoosiannan isäksi. Kunnes mies vei kissan maalle: heti perillä Hoosianna koki pahan kulttuurisokin, syöksähti mouruten viljapeltoon eikä koskaan palannut.

Adventti tarkoittaa uutta alkua. Hoosiannan jälkeinen aika alkoi eräänä adventtina. Mies otti minut kissan korvikkeeksi.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi