Hyvän sään kaverit

Suomalainen on reilu sodassa, muttei rauhassa. Sodan aikana oli selvää, että kaveria ei jätetä. Nyt kaveri jätetään mieluiten heti, jos hänellä ei enää ole rahaa, valtaa tai asemaa.

Tämä tulee pahana yllätyksenä herroille, jotka ovat kuvitelleet kavereikseen tyyppejä, joiden kanssa on yhdessä syöty, juotu, saunottu, hiihdetty ja hirvestetty. Eläkkeelle väistynyttä herrakaveria ei yhtäkkiä pyydetäkään rapukutsuille tai firman kalamajalle. Eläköityneestä huippujohtajasta kerrottiin, että "siellä se yksin kotona oikoo maton hapsuja". Kukaan ei soittanut, ei käynyt, ei kutsunut minnekään.

Herrat syyttäkööt myös itseään. Oikeita kavereita ei saa, jos työ vie kaiken ajan ja jos tapaa vain ihmisiä, joita aseman takia pitää tavata ja joista laskee hyötyvänsä. Nämä kuvitellut kaverit ottavat oitis etäisyyttä, jos saa töistä potkut, leimautuu julkisesti tai joutuu ikävyyksiin.

Poliitikot jänistävät nopeimmin. Moni eduskunnassa retosteli hyvillä kavereillaan, joilta saa vaalirahaa – vaikka ei enää muista mitään, ettei tule yhdistetyksi "vääriin ihmisiin". Moni kiirehtii syyttämään tai tuomitsemaan jo ennen oikeuslaitosta.

Liikemies Peter Fryckmanin ympärillä pörräsi valtaisa kaveriporukka, kunnes verottaja vei Villingin huvilan, Rolls-Roycen ja luksusjahdin. Vankilavierailuille pörrääjiä ei tungeksinut.

Reilu poliitikko on helppo tunnistaa. Hän ei katoa, jos kaverilla ei mene hyvin. Fryckmanin seurassa ovat entiseen tapaan uskaltaneet näyttäytyä niin kokoomuksen Ben Zyskowicz kuin Ilkka Kanerva.

Viime viikolla Minna Lintoselle (sd) soitti hyvää tarkoittava tuttu, joka kehotti häntä heti poistamaan Facebook-ystävistään vaalirahoituskohun ja konkurssin mustaaman Nova Groupin Arto Merisalon.

"En tietenkään poista", Lintonen heläytti. Mutta hän ei enää olekaan kansanedustaja.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi