Ilmaista rokotusta ei ole

En nyt puhu sikainfluenssasta, en lasten rokotuksista, en vanhuksista enkä riskiryhmistä. Puhun työnantajan maksamista tuiki tavallisista influenssarokotuksista.

Kannattaako keski-ikäisen ja -kuntoisen, ehkä hivenen outokumpuisen ihmisen semmoinen ottaa?

Tarjous näyttää sisältävän kaksoisvoiton.

Työntekijä saa piikin ja säilyy todennäköisesti terveempänä kuin rokottamaton virkasiskonsa tai -veljensä. Miksi ehdoin tahdoin kärsiä lihaskivuista ja päänsärystä, yskästä ja nuhasta ja ehkä vielä keuhkokuumeen kaltaisista jälkitaudeista, jos sairastumisen voi välttää?

Ja vieläpä työnantajan piikkiin, sillä työnantajahan sen piikin maksaa ja vieläpä mielellään. Onhan terve työntekijä tavallisesti halvempi kuin sairas.

Niin, miksi ehdoin tahdoin sairastaa, jos sen voi työnantajan piikkiin välttää? Eikö se ole ylimielistä? Onko pienyrittäjällä semmoiseen varaa tai kiinalaisen hikipajan orjalla, joka saa rauhassa kuolla työnsä ääreen? Otetaan toinen tilalle vaan, meillä näitä riittää rokottamattakin.

Niin, miksi ehdoin tahdoin?

Onko sairaudella jokin mieli?

Voisiko rokotteen väliin jättäminen olla periaatteellinen kannanotto säällisten työolojen puolesta?

Vaikka sen puolesta, että työntekijöitä on niin paljon, että sairaslomat pystytään yhtiössä tai virastossa pitämään ilman, että kollegat siihen tukehtuvat?

Voiko sairastumisella olla annettavaa? Mikä on sen arvo, että oma ruumis määrää sänkyyn: ei ylitöitä, ei automaattikahvia, ei paljon kotitöitäkään.

Mikä on sen arvo, että on kotona, kun lapsi tulee koulusta? Että saa antaa välipalan ja kysellä kuulumiset, mutta kieltäytyä pelaamasta monopolia?

Rokote vai sairaus? Fifty, sixty, fifty-sixty.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi