7.6.2010 3:00
Tuntematon kiinalaismies uhmaamassa yksin panssarivaunuja. Otos on pysäyttävimpiä ikinä otettuja uutiskuvia. Taivaallisen rauhan aukion verilöyly oli päättynyt edellisenä päivänä, armeija surmannut jopa tuhansia ihmisiä. Vaunujen eteen asettautuneella aseettomalla miehellä oli kaikki syyt olettaa telaketjujen murskaavan hänet.
Ihme kuitenkin tapahtui, kun panssarien rivistö pysähtyi. Ensimmäinen vaunu yritti toistuvasti väistää telaketjujen eteen asettautunutta miestä. Lopulta hänet raahattiin pois paikalta. Emme vieläkään tiedä miehen kohtaloa varmuudella.
Gazan rannikolla lauantaina verettömästi ratkennut tilanne muistutti vuoden 1989 tapauksesta. Aktivistit uhmasivat Israelin armeijaa laivallaan, ilman vastarintaa. Valitettavasti väkivallattomuutta oli jouduttu harjoittelemaan. Ensimmäinen erä ratkesi huonoimmalla mahdollisella tavalla Gazan edustalla.
Konfliktialueiden rauhanaktivismi on poliittista toimintaa. Poliittinen tarkoittaa sitä, että maailman muuttamisen päämääristä voi olla kovin erilaisia versioita ja niistä voi olla montaa eri mieltä. Keinoista sen sijaan ei voi olla. Aseeton vastarinta asettaa sotilaallisen toimijan aina vakavien kysymysten eteen. Miten toimia, kun aseistamaton aktivisti asettuu panssarivaunun eteen tai pyrkii kielletylle alueelle valkoinen lippu liehuen?
Rauhanaktivistien ulkopuolinen interventio voi siis toimia konfliktin kuumemittarina. Se voi kertoa, noudattavatko osapuolet esimerkiksi kansainvälisiä sopimuksia.
Meksikolaisten puolisotilaallisten joukkojen tappaman Jyri Jaakkolan kohtalo on vakava muistutus kansalaisaktivismin riskeistä konfliktien keskellä. Hänen muistonsa elää muidenkin kuin aktivistien mielissä.
Professori Bruce Herschensohnin mukaan kiinalaismiehen esimerkki muutti maailmaa. Se oli osaltaan rohkaisemassa Itä-Euroopan kansalaisia asettumaan panssarivaunujen eteen kommunismin romahtamisen aikoina – niinkin lähellä kuin Tallinnassa.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi