17.5.2010 3:00
Ruotsissa kestää vielä 50 vuotta, ennen kuin äidit ja isät ovat keskenään tasa-arvoisia lasten- ja kodinhoidossa, arvioi viime vuonna länsinaapurissa julkaistu tutkimus.
Tämä muistui mieleeni, kun Ruotsissa asuva ystävä kertoi vauvauutisista. Äiti jää lapsensa kanssa kotiin noin kymmeneksi kuukaudeksi. Isä jatkaa puolella vuodella – ja saa käteen 80 prosenttia palkastaan. Koska kruunu maksaa kulut, työnantajallakin on motiivi kannustaa jakamaan hoitovastuita lapsen ensimmäisten vuosien aikana. Työpaikalla pidettäisiin kuulemma outona – jopa epäilyttävänä – jos isä jäisi töihin.
Kun Ruotsissa isien osuus vanhempainvapaasta on runsaat 22 prosenttia, Suomessa vastaava luku on alle kymmenen. Tällä kaavalla Suomessa tuskin päästään tasa-arvoon sadassakaan vuodessa.
Isiä ei käy asiasta syyttäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön haastattelemista 400 miehestä peräti 70 prosenttia oli vanhempainvapaan jakamisen kannalla. Järjestelmä ei tähän kuitenkaan kannusta. Kelan tukiviidakko on isän näkökulmasta joustamaton, termistö kafkamainen. Selkeiden prosenttilukujen sijasta ansiosidonnaiset tuet lasketaan mystisillä kaavoilla.
Tukisotkun korjaamisesta on hyvä aloittaa. Todella vaikeat, poliittiset, kysymykset liittyvät kuitenkin perhevapaiden kustannuksiin. Pitäisikö vanhempainvapaita pidentää ja samalla korvamerkitä erilliset pidemmät kaudet äidille ja isälle?
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan työryhmä on parhaillaan asian kimpussa. Virkamiestyön pohjalta tehdään päätöksiä ensi hallituskaudella. Vaaleihin valmistautuvilta puolueilta on silti kuulunut avauksia vasta harvakseltaan.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi