Itsemurha pullalla

Se oli opettavainen mökkiviikonloppu. Painonvartija ja kuitujen perään intoileva nostalgisti olivat tehneet ruokaostokset. Pöydällä odotti kasa kuorittuja porkkanoita (nolla pistettä) ja lähileipomon ruisleipää. Tuoreruokailijalla oli omat eväät: kylmää vihanneskeittoa eväsrasiasta. Hän vältteli kaikkea prosessoitua ja söi kookosöljyä suoraan purkista.

Eihän siinä mitään. Jokaisella on omat rajoitteensa: itse en ole syönyt lihaa yli kymmeneen vuoteen.

Silti viikonloppu herätti vähän samanlaisia tunteita kuin lapsena, kun joku kehui hedelmän olevan luonnon oma karamelli. Ei se ole. Eikä porkkana korvaa iltapäiväkahvien pullaa, vaikka sitä saisikin syödä niin paljon kuin haluaa.

Viikonlopun aikana myöhäisherännäinen oppi, että pulla on vähän kuin hidas itsemurha. Se tehdään vaaleista jauhoista (hiilihydraatteja eli läskiä), voista (eläinrasvaa) ja sokerista (sitä haluaa vaan syödä ja syödä). Siis juuri niistä aineista, joiden takia nykyihminen on veltto ja väsynyt, sanotaan.

Ruokatrendit menevät aalloissa. Nyt nosteessa on puhtauden ja tuoreuden lisäksi lähiruoka. Lähiruoan markkinoiden odotetaan kolminkertaistuvan seuraavien viiden vuoden aikana. Vanhan ajan leivonta näyttää sen sijaan olevan auttamattomasti out. Harva ruokavalio suosittaa munasokeriseosta tai leivontamargariinia.

Yksi pitkä perinne suomalaisten ruokavaliossa päättyi, kun Painonvartijat ilmoitti lopettavansa toimintansa Suomessa. Pisteitä ehdittiin laskea huikeat 35 vuotta. Kilpailijaksi tuli astetta rajumpi ruotsalainen Xtravaganza, jossa keho vaivutetaan ketoosiin syömällä hyvin vähän hiilihydraatteja. Moni siirtyi laihduttamisesta terveysruokavalioihin ja superfoodiin.

Ruoasta on mennyt spontaani ilo. Syödessä on vaikea olla pohtimatta suupalojen merkitystä keholle ja mielelle. Olisikin kaino pyyntö: Voisiko joku pian brändätä uudet perunat, että edes niitä voisi syödä onnellisena?

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi