Johannesten evankeliumi

Aikanaan perustuslakia pohdittiin Paavo Nikulan johtamassa komiteassa 1990-luvun lopussa. Tuossa komiteassa kävi selväksi, että maan pääministerin valitsee eduskunta ja presidentti on tästä askareesta sivussa.

Tuolloin maan mielipidevaikuttajia perustuslakiasioissa olivat kansanedustajat Johannes Leppänen (kesk) ja Johannes Koskinen (sd). Jos tämä kaksikko oli samaa mieltä, Nikula nyökkäsi ja kirjasi sovun. Komiteassa syntynyttä pohjapaperia kutsutaankin Johannesten evankeliumiksi. Oikea evankeliumi ensimmäisen vuosisadan lopulta alkaa tutusti: Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.

Komitea halusi maallisen evankeliumin kestämään, jos ei nyt raamatullisissa mitoissa, ainakin kymmeniä vuosia. Komitea keksi sanan yhdessä kuvaamaan ulkopolitiikan johtamista presidentin ja hallituksen toimesta. Hallitus muutti myöhemmin presidentin kanssa keskusteltuaan ilmaisun yhdessä muotoon yhteistoiminnassa. Yhdessä kertoo tasavertaisuudesta, mutta yhteistoiminta oli presidentin mukaan jotakin muuta.

Leppänen ja Koskinen menivät evankeliuminsa kanssa juuri niin pitkälle kuin se niissä oloissa oli mahdollista. Sanat punnittiin kultavaa'alla, jonka äärellä Johannes Koskinen on edelleen nykyisessä lakikomiteassa.

Tällä

kertaa Koskinen on presidentinvallan säilyttäjä, mutta voi olla lopulta päättämässä yhteistoiminnan korvaamisesta sanalla yhdessä, kun kyseessä on yleinen ulkopolitiikan johto. Näin Koskinen palaa omille linjoilleen 1990-luvulta.

Osa tovereista pitää Koskisen linjaa populistisena ja historiattomana. Koskinen sattuu olemaan sitä mieltä, että presidentti ei voi olla vallaton seremoniamestari.

Leppäsestä tuli kunnioitettu perustuslakiasiantuntija kansakoulupohjalta. Hän kiinnostui perustuslaillisesta sanapelistä ja piti mielessään presidentin vallan parlamentarisoinnin. Vahinko, että perustuslain ympärillä on niin vähän maalaisjärkeä. Lautaskiistassa Suomi sai apua Euroopasta ja Ruotsista, vaikka on oma selvä laki.

Oikea

evankeliumi päätyy toteamukseen siitä, että "jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa". Yhtä väljä on Johannesten osin tekemä Suomen perustuslaki. Molempia saa tulkita.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi