Kalakukkoinfluenssa

Kuopiosta kuuluu ikäviä. Lintu- ja sikainfluenssat ovat yhdistyneet siellä ensi kertaa maailmassa kokonaan uudeksi taudiksi, kalakukkoinfluenssaksi.

Kehitys on valitettava, mutta luonnollinen, pannaanhan kukkoon läskiä, mitteepä muuta.

Ensimmäisenä uusi tauti todettiin piällysmies Kuappisesta (ent. Kaappinen, ent. Kauppinen). Entinen Lääkelaitoksen työntekijä oli joutunut hajasijoitetuksi Kuopioon ja taistellut aikansa viäntelyä vastaan.

Kolmatta kertaa hän ei enää jaksanut sukunimeään vaihtaa, vaan ratkesi muikkuun. Tuli potkut, meni koti, lähtivät vaimo ja lapset.

Puhe kävi aina vain epäselvemmäksi. Vastuu siirtyi kuulijalle. Kuappinen oli saanut tartunnan.

Epikriisin keskus paikannettiin torille suunnilleen Hanna Partasen kalakukkokojun kohdalle.

Terveydenhoitojärjestelmä pani töpinäksi. Arvauskeskuksesta lähetettiin keskusteluapua Marttakahvioon, ja yljopistollisessa keskussairaalassa kytkettiin sähköt – voe tokkiinsa, voeta nokkiinsa! – Anti-Muljaattorriin.

Savon kielen seura kokoontui hätäistuntoon kaupungin hienoimpaan ravintolaan Mustaan Lampaaseen. Onko tämä nyt epistä vai eeppistä?

Ieppinen tappaus, tuli päätökseksi. Sitten siirryttiin nauttimaan hyvin ansaittua tappaissoppaa, johon mykyt oli pyöritelty tietysti sianverestä ja ruisjauhoista.

Kuopiosta tauti lähti etenemään Savon rataa etelään ihan aikataulussa: Kouvola 16.23, Pasila 17.59.

Helsinkiin kalakukkoinfluenssa saapui kello 18.06.

Päätettiin aloittaa eristys. "Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna ei männykkää justiinsa", konduktööri joutui vastoin perinteitä ilmoittamaan Kuopion asemalla.

Eikä vähhään aekaan määkkääkkää. Kääk kää.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi