Kiireesti töihin

Kenellekään tuskin on jäänyt epäselväksi, että suomalaisten työurat on saatava pitenemään vaikka väkisin. Nykyistä meininkiä ei kuulemma hyvinvointivaltio kestä.

Eläkeikien suhteen on siirrytty kiivaan tulitaistelun jälkeen asemasotaan ja rintamalinjat on juntattu syvään. Nyt katseet ovat siirtyneet työurien alkupäähän.

Tällä viikolla raporttinsa luovutti opintotukityöryhmä, jossa sielläkin pohdittavana oli työurien pidentäminen. Ryhmä esittelikin erilaista raippaa tai kannustetta, joilla opiskelijat saataisiin kaupankassoilta ja call centereistä päätoimisen opiskelun pariin. Opiskelijat halutaan siis saada pois töistä, jotta heidät saataisiin – töihin.

Kansantalouden näkökulmasta luulisi, että samaa työntekoa se on, teki sitä opiskelijan tai työssäkäyvän statuksella. Verot maksetaan molemmista.

Itse esimerkiksi siirryin täysipäiväiseen työntekoon vuonna 2005, mutta valmistuin vasta 2007. Näiden kahden vuoden aikana tienasin ja maksoin veroja kunnon keskituloisen tapaan. En nostanut opintotukea tai asumislisää, enkä käyttänyt yliopiston terveyspalveluja.

Nyt vallitsevan ajattelutavan mukaan pitäisi kuitenkin mennä nopsasti töihin, eikä opiskella ikuisuuksia. Mutta kun opiskelijat ovat jo töissä. Esimerkiksi viime vuonna 15–24-vuotiaista opiskelijoista kolmannes kävi töissä.

Yksi suomalaisen elämänmenon rikkauksia on juuri se, että ihmiset voivat opiskella ja tehdä töitä samaan aikaan. Miksi on niin tärkeää tehdä ensin vain toista, jotta sitten voisi tehdä pelkästään toista?

Britanniassa opiskellessani näin opiskelijoiden purskahtavan itkuun huonon arvosanan takia. Ilman työkokemusta työpaikat olivat tiukassa ja siksi tenttiarvosanat kaikki kaikessa.

Ymmärrän tietysti kritiikin, että opiskelijoiden siirtyminen oman alan töihin hidastuu, jos he vetkuvat vuosia Makuunissa, Alepan kassalla ja Suomen gallupin puhelinhaastattelijoina – siis töissä, jotka eivät vaadi korkeakoulusta ja joihin voitaisiin palkata oikea työtön.

Toisaalta myös se on osa yhteiskuntarauhaa ja tasaisten tuloerojen Suomea, että meillä isotkin pomot pääministeristä Jorma Ollilaan ovat lianneet kätensä oikeissa töissä. Luokkayhteiskunnassa voi olla toisin, mutta meillä toimitusjohtajakin tietää, miten porrastasanne luututaan, hampurilaispihvi käännetään tai asiakkaan raivokohtaus niellään.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi