Kirkot seksin suossa

Kirkko toisensa jälkeen on vajoamassa yhä syvemmälle seksin suohon.

Anglikaanisen maailman yhteys repeilee ensimmäisen homopiispan aiheuttamiin kiistoihin. Ruotsissa puuhataan jo varjokirkkoa, kun sikäläinen valtio hyväksyi sukupuolineutraalin avioliiton ja luterilainen kirkko seurasi perässä lupaamalla vihkiä myös homo- ja lesboparit.

Täällä kotona luterilainen kirkko jäi vähemmistönsä vangiksi ja poisti lakipaketistaan pykälän, joka olisi kieltänyt syrjinnän esimerkiksi iän ja sukupuolisen suuntautumisen vuoksi. Pykälän poistolla yritetään turvata niinkin vähän seksikäs asia kuin virkamiesoikeudellisten säännösten muutos, joka viimeksi kaatui kirkolliskokouksessa juuri syrjintäpykälään.

Karkeasti yksinkertaistaen: Kokouksen vähemmistö ei hyväksy syrjintäkieltoa, koska vähemmistö haluaisi jättää kirkolle mahdollisuuden estää vääränlaisissa parisuhteissa eläviä pääsemästä kirkon töihin.

Homo- ja lesbopareista uhkaa kehkeytyä Suomenkin kirkossa naispappeuteen verrattava ikuisuuskiista.

"Pahempikin", huokaa Espoon piispa Mikko Heikka.

Mikä ihme siinä on, että sukupuolesta ja seksistä on kehkeytynyt maailman kirkoille tällainen kiviriippa? Seksinhän piti olla Luojan lahja ihmisten iloksi, kuten joka rippikoulussa kerrotaan, mutta nyt siitä onkin tulossa kirkoille oikea Ilmestyskirjan vitsaus.

Vaikka kielikuva on tässä yhteydessä mahdollisimman huono, en todellakaan tahtoisi olla arkkipiispan housuissa – en nykyisen enkä varsinkaan tulevan. Häneen kohdistunevat ehkä vahvimmat julkiset paineet niin vanhoillisten kuin liberaalienkin puolelta, päätti kirkko mitä päätti suhtautumisestaan homo- ja lesboparien rukoushetkeen, siunaukseen tai jopa vihkimiseen.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi