Kivääri ja kamera

Itärajalla luonto alkaa ovelta. Siitä on hyvä esimerkki ilomantsilaisen Oiva Kainulaisen omatekoinen hiilikoukku.

Tavallisesti koukulla vedetään hiilet alas arinalta, että Pirkko-emäntä pääsee paistamaan uunissa leipää tai rinkeleitä. Seitsemän vuotta sitten syksyllä koukulle tuli muutakin käyttöä: Kainulaisten pihamaalle Lehtovaaran kylälle ilmestyi susi, eikä siinä kaikki. Hukka haistoi rappusilta Jekku-pennun, tarttui sitä lavoista, päästi maahan ja aikoi käydä kurkkuun.

"Ryntäsin ulos, ja Pirkko perästä. Otin harjan ja löin sillä hukkaa päähän. Lähti taju. Huusin Pirkolle, että tuo jotakin, millä saa lopettaa", Kainulainen kertoo.

Vaimo toi hiilikoukun.

Ihmisen ja pedon kohtaamisista on idässä tarinoita monella muullakin: kuka on kuullut ulvontaa, kenen eteen on osunut susien tappama hirvi, kenen pellosta on syönyt karhu kauraa. Tietääpä eräs rajamies senkin, miltä haisee karhun henki, kun oma pää on äkämystyneen tutkimuskarhun suussa ja henki sen varassa, sulkeutuuko otson leuka tiukasti vai vähän höllemmin.

Kohtaamisia on dokumentoitu paitsi hiilikoukulla, myös kiväärillä. Monessa talossa on huolella valkaistuja kalloja, joiden hampaat ilmentävät viehtymystä liharuokaan. Saattaapa vierasta tervehtiä täytetty kontiokin.

Kainulainenkin on yrittänyt karhua kiväärillä, mutta ei ole osunut tappavasti. Kameran – miehen kolmannen aseen – eteen karhuja on kyllä jäänyt. Omalta pihaltakin niitä on saanut näpsiä niin kuin hukkaa koukulla.

Hiilikoukku on jäänyt toistaiseksi Oiva Kainulaisen erikoisaseeksi, mutta kiväärin ja kameran yhdistelmät eivät ole idässä mitään harvinaisuuksia.

Kun luonto alkaa ovelta, sekä metsästämiseen että kuvaamiseen on hyvät mahdollisuudet. Piippu taikka linssi, sama silmä sihtaa.

Parhaimmillaan silmää ohjaa asenne, joka tiivistyy toisen ilomantsilaisen erämiehen Pekka Huurinaisen kertomuksessa lapsuuden jänisjahdista. Koira sai haukun, mutta niin kiire ei passiin ollut, etteikö isä ehtinyt pysähtyä toisesta siivestään lammen riitteeseen jäätyneen perhosen kohdalla. Otti oksan, nosti aurinkoon kuivumaan, ja vasta sitten jatkui pyynti.

"Elämää on kunnioitettava", kuului opetus.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi