Kohtelias pitää olla

Mehikäärme, Taivaan vallat! Täällä Pohjan perukoilla . . . Kylmissään ja eksyneenä, vaalii yksin liekkiänsä.

Lainaus on Edu Kettusen lastenkirjasta Meri-Paavo ja mehikäärme. Saaristoon on tullut outo tulija. Paavo miettii, mitä tehdä. Kohtelias pitää olla. Hattu päästä ilman muuta, sen jo vaatii protokolla.

Lapseni kysyy joka kerta: "Mami, mitä se kohtelias tarkoittaa?", tai "Kuka on se protokolla?". Selitän asian aina uudestaan. Olen vahvasti sitä mieltä että tällaisia asioita pitää opettaa jo pienillekin lapsille, vaikka he eivät niitä heti ymmärtäisikään.

Minulle opetettiin pienenä, että hyvä antaa vähästä ja paha ei anna paljostakaan. Pitkään aikaa en oikein tiennyt mitä se tarkoittaa. Ei ollut kerjäläisiä kadulla. Ei ollut turvapaikanhakijoita. Kaikilla oli samanlaiset sukset ja luistimet, ja köyhät saivat ne sossusta.

Nyt on toisin. Tulijoita, niitä, jotka jotain tarvitsisivat, on näköpiirissämme joka päivä enemmän. On vaikea päättää, mitä ja kuinka paljon kullekin tarvitsijalle antaisi.

Joskus on myös vaikeaa muistaa olla kohtelias.

Tulijoiden suhteen ei toki tarvitse olla hölmö. Meillä on oikeus säätää sellaiset lait kuin haluamme, ja antaa juuri niin paljon tai vähän kuin yhdessä sovimme.

Antamisen tuskaa kuitenkin helpottaa, jos muistaa, että hyvä antaa vähästä ja paha ei anna paljostakaan.

PS.

Paavo löysi muukalaiselle työn, jossa hänestä oli hyötyä saariston kulkijoille. Samalla vältettiin suuronnettomuuden vaara. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi