Konepistooli pois, muikkukukko tilalle

Suomi juhlii Suomea, ja sen huomaa. Oikea itsenäisyyskarnevaali: lapsille opetetaan talvisotaa koulussa, Mannerheimiä ylistetään kuin jumalaa. En ihmettelisi, jos Suomeen syntyvät vauvat vetäisisivät ensi töikseen käden lippaan.

Olisi ehdotus. Feidataan jo vihdoin tätä 1939–1944-meininkiä ja ryhdytään syömään isänmaata. Jos me kerran ollaan niin hiton hyviä, miksi täällä mutustetaan joka kadun kulmassa pizzaa, kebabia ja hampurilaisia?

Mikä vikaa on kalakukossa, karjalanpiirakassa, rönttösessä, mutissa tai tytinässä?

Se, että kukaan ei ole osannut tai viitsinyt kaupallistaa niistä ketjuravintolaruokaa. Aukon ovat täyttäneet Hesburger, Rosso, Kotipizza, Memphis ja niin edelleen, keskusliikemafian suosiollisella avustuksella. Perinnepöperön tuote-evoluutio on jäänyt nakkikioskitasolle.

Katsaus Venäjälle. Rakas vihollisemme liittyi kapitalistien kerhoon vasta hiljan, mutta siellä on jo kääritty perinneruuat purtavaan pakettiin. Ketjuravintoloista ja -kioskeista saa blinejä, pelmenejä, uunipottua, borssia ynnä sieni-, kaali- ja kalakeittoa ja erilaisia piirakoita. Pikaruokapaikoissa myydään jopa tattaripuuroa.

Mieleen jäi, että pietarilaisen uunipottupaikan brändivärit ovat keltainen ja punainen. Pottuannoksista oli kuvat tiskin päällä, kuten meillä purilaispaikoissa. Slaavimättöä, amerikkalaisittain tarjoiltuna.

Jos venäläinen saa pikaruokaketjun uunipotusta, on turha väittää, ettei suomalainen saa sellaista muikku- tai mistä tahansa kukosta.

Ja vaikkei brändiväreillä kuorrutettuihin perinneruokiin koskisikaan, herättäisi ketjuun kuuluva kalakukkopaikka arkisen sympaattisia mielikuvia kotimaasta. Hangessa ryssiä lahtaavien korpisotureiden tilalle.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi