Kyllä kansa tietää

Kävin äskettäin Afganistanissa, ja myönnän, että suomalaisen Afganistan-keskustelun kannalta matka oli turha. Keskustelu Afganistanista ei nimittäin koske Afganistania, vaan Suomen Nato-jäsenyyttä ja ennen kaikkea suhdetta Yhdysvaltoihin.

Kyllä kansa tietää. Keskustelua nimittäin käydään aivan oikeasta asiasta.

Ulkoministeri Alexander Stubb listasi tämän lehden keskiviikon numerossa julkaistussa artikkelissaan lukuisia syitä, miksi Suomen on syytä osallistua Afganistanin rauhanturvaoperaatioon. Olen Stubbin kanssa joka kohdasta täsmälleen samaa mieltä.

Yhdysvaltain-suhteesta ulkoministeri ei kuitenkaan sanonut mitään, vaikka tuskin kukaan kuvittelee, että sata tai kaksisataa suomalaista rauhanturvaajaa olisi missään keskeisessä roolissa, kun 25-miljoonaisen kansan ja kaksi kertaa Suomen kokoisen romahtaneen vuoristovaltion tulevaisuutta yritetään pelastaa.

Suomi ei lähettänyt joukkoja Irakiin, ja presidentti Tarja Halonen kertoi YK:ssa selvin sanoin, että Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin oli laiton. Afganistanin sodalla taas oli YK:n ja kansalaisten hyväksyntä, joten se oli ja on mainio paikka kertoa Washingtonille, ettei Suomen hallitus vihaa Yhdysvaltain hallitusta vaan ainoastaan sen typeryyksiä.

Afganistanin-operaation ongelma on, ettei länsivalloilla eikä erityisesti Yhdysvalloilla ole selvää näkemystä, mitä siellä ollaan tekemässä: jahtaamassa terroristeja, turvaamassa rauhaa, rakentamassa kansakuntaa, tukemassa presidenttiä tai ehkä sittenkin demokratiaa, viemässä sotapäälliköitä oikeuteen tai vaihtoehtoisesti hallitukseen, torjumassa huumeita vai kaikkea tätä ja jos, niin missä järjestyksessä.

Strategian puute johtaa helposti hörhöilyyn, jonka lopputulos on katastrofi.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi