Lahjakkuutta ei saa tuhlata

Suomen koulutusputkessa on ollut pitkään ongelma: liian hyvin pärjäävät tytöt, jotka ovat vallanneet lukiot ja yliopistot.

Pulmaa on yritetty ratkoa monin tavoin. On muutettu ylioppilaskokeiden äidinkielen koetta, jotta siinä pärjäisivät sellaisetkin pojat, jotka eivät jaksa kirjoitella pitkiä esseitä. On muokattu yliopistojen pääsykokeita, jotta opettajiksi saataisiin enemmän miehiä.

Nyt ongelma on laajentunut. "Ahkerat" tytöt täyttävät ammattikoulujen suosituimmat linjat, vaikka pääsykokeilla on yritetty taata paikkoja myös pojille (HS 28.4.).

Sama asenne on näkynyt keskustelussa yliopistojen pääsykokeiden osittaisesta korvaamisesta ylioppilastodistuksilla. Mitä nyt tapahtuukaan lahjakkaille pojille, jotka eivät ole kerta kaikkiaan tajunneet lukion aikana opiskella? Eipä ole kukaan huudellut niiden lukiossa menestyneiden oppilaiden puolesta, jotka ovat huomanneet yliopistoon hakiessaan, ettei ylioppilastodistuksen ällillä olekaan käytännössä mitään merkitystä.

Koulussa menestyvät tytöt leimataan surutta nössöiksi hikipingoiksi, jotka ovat vieraantuneet siitä, mitä todelliseksi elämäksi kutsutaan. Yksi ystäväni kutsuttiin aikoinaan työhaastatteluun, jossa haastattelijat tiirailivat tyttöä kiinnostuneina. Kävi ilmi, että he olivat halunneet nähdä, miltä kuuden ällän ylioppilas näyttää.

Mistähän on ylipäänsä syntynyt käsitys, että suomalaisessa koulussa pärjääminen vaatisi erityislahjakkuutta ja tolkuttomasti työtä? Ainakaan oma kokemus peruskoulussa ja lukiossa ei tukenut tällaista käsitystä. Jos oli lahjakkuutta, olisi ollut suorastaan vaikeaa olla pärjäämättä esimerkiksi kielissä. Kotitehtävätkin ehti yleensä tehdä tunnin alussa.

Ongelmaksi voisikin nähdä ennemmin sen, että hyviä oppilaita ei haasteta ja kannusteta tarpeeksi. Lahjakkaimmat voivat helposti oppia siihen, että vähemmälläkin pärjää – etenkin jos koulussa ei ole paljon sisäistä kilpailua.

Suomen kokoisella maalla ei vain ole varaa heittää hukkaan lahjakkuuksia. Siksi sopii toivoa, että kaikenkarvaiset kympin tyttöjen väheksyjät katsoisivat peiliin, miettisivät, mikseivät ehkä itse pärjänneet koulussa, ja antaisivat menestyville tytöille yhtä paljon tukea kuin heikommillekin.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi