Mikä ihmeen velkakriisi?

Vasta Kreikan veloista keuhkoaminen toi mieleen, että kansainvälisen sijoittajan pitää olla aina huolissaan saatavistaan. Olen itsekin sellainen, sillä viime vuoden marraskuussa lainasin 100 dollaria kansainvälisiä mikroluottoja välittävän Kivan (www.kiva.org) asiakkaille.

Palestiinalaispoliisi Dia'a Awad sai lainaa vaimonsa yliopisto-opintoihin, hänen maamiehensä Ekrema varaosavaraston täydentämiseen, nicaragualainen Silvia Filomena Silva Canales majatalon kylppäriremonttiin ja kambodžalainen Mork Chansathse muistaakseni porsaiden hankkimiseen. Jokaisen laina oli 25 dollaria, korko nolla prosenttia ja tuotto-odotukset olemattomat.

Olin varautunut tuntuviin luottotappioihin Pay-Palin maksutilin numeroita naputellessani.

Mutta mitä vielä. Kun selailin velallisreskontraani, huomasin, että jokainen oli lyhentänyt velkojaan yli sopimusten, 33–40 prosenttia. Jopa poliisikin oli maksanut jo viidenneksen, vaikka hänen maksukykyään epäilin eniten.

Epäilevät lukijat ovat sen sijaan lähettäneet lehtileikkeitä ja webbilinkkejä, joissa arvostellaan Kivaa siitä, että mikroluotot eivät mene niille henkilöille, jotka lainanantaja on valinnut.

Todennäköisesti näin onkin. Mutta onko sillä väliä, missä järjestyksessä köyhät lainansa saavat?

Mikromaksuilla muutetaan vielä maailmaa. Eivätkä kohteina aina ole köyhät. Näyttihän Barack Obamakin vaalikampanjansa aikana, että tavalliset ihmiset voivat koota suurempia summia kasaan kuin suuret yhtiöt ja rikkaat yksilöt.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi