Mistä puhumme, kun puhumme eläkkeistä

Jotta ymmärtäisi nykyhetkeä, on aina silloin tällöin koukattava historiaan.

Joten ymmärtääkseen, miksi kohta taas väitellään eläkeiästä ja työssä jaksamisesta, on mentävä aina vuoteen 1937. Se on lähtöpiste pitkään jatkuneelle väännölle siitä, kuka tässä maassa eläkkeistä päättää.

Vuonna 1937 Suomessa tuli voimaan kansaneläkelaki: kaikille saatiin eläke, joka perustui henkilökohtaisiin eläkesäästötileihin. Siitä parin vuoden päästä alkoivat sotavuodet, tuli inflaatio, ja se söi säästöt ja raunioitti tuskin alkuun päässeen järjestelmän.

Vuonna 1956 maalaisliitto, nykyisen keskustan edeltäjä, runttasi läpi kansaneläkeuudistuksen, jossa syntyi verovaroilla rahoitettu ja kaikille tarkoitettu tasaeläke.

Siihenastiset eläkesäästöt konfiskoitiin eli julistettiin menetetyiksi.

Syttyi eläkesota, jonka seurauksena vuonna 1961 keskeiset työmarkkinajärjestöt pääsivät sopimukseen nykyisen työeläkejärjestelmän perusteista sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen tuella. Eläkkeet sidottiin ansioihin. Työnantajat lupasivat rahoittaa eläketurvan kokonaan, eikä valtiolta pyydetty penniäkään.

Niin sanottujen työeläkepuolueiden ja keskustan välille jäi tästä ikuinen eläkepoliittinen jännite.

Keskustan suuri tavoite ei ole enää se, että ansioeläkemallista olisi siirryttävä yhteen valtiolliseen malliin. Sen sijaan puolueen selvänä intressinä on päästä mukaan päätöksentekoon ihailemaan lähempää työeläkeyhtiöiden muhkeita rahastoja.

Keskustan teesi on se, että järjestöjen valta talouspolitiikassa on pienentynyt, kun keskitettyä tulopolitiikkaa ei enää tehdä. Siksi eduskunnan ja hallituksen pitäisi ottaa eläkeasiat haltuunsa.

Järjestövalta on testissä tammikuun lopulla. Kahden työmarkkinajärjestöistä kootun työryhmän on siihen mennessä kerrottava Matti Vanhasen käskystä, miten keskimääräistä työuraa pidennetään kolmella vuodella.

Mitään muuta isoa konstia ei ole kuin nostaa eläkeikää nykyisestä 63 vuodesta. Vanhanen käytännössä pakottaa järjestöt tähän esitykseen, tai muuten niiden sananvalta eläkepolitiikassa on mennyttä.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi