Mitä Platon sanoisi?

Pelkällä etunimellään esiintynyt Platon (427–347 eKr.) on vaikuttanut länsimaiseen ajatteluun enemmän kuin ehkä kukaan muu. Platon oli ensimmäinen, joka tuli ajatelleeksi, että todellisuus on jakautunut kahtia: on aineellinen maailma, jota voimme katsella ja koskettaa, ja on henkinen maailma, johon kuuluvat ajatukset ja tunteet.

Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei ole. Platon saattaa olla väärässäkin. Hänen keksintönsä on kuitenkin tunkeutunut niin syvälle länsimaiseen tajuntaan, että on melkein mahdoton ajatella toisin.

Platon ajatteli asiaa vielä hieman pidemmälle. Hän tuli siihen tulokseen, että perimmiltään maailma on nimenomaan henkeä (jota Platon nimitti ideaksi). Aineellinen maailma, se, mitä näemme ja mitä voimme koskettaa, on vain heijastumaa ideoiden maailmasta.

Täällä Ateenassa, jossa Platon jokin aika sitten käyskenteli, eletään kuumottavia aikoja. Kreikka uhkaa mennä konkurssiin, koska se on elänyt velaksi.

Velkakriisiä ei Ateenan kaduilla näe. Elämä jatkuu entisellään. Kreikkalaisia on vaikea vakuuttaa, että juuri heidän pitäisi alentaa palkkojaan, sillä kriisi ei ole heitä vielä koskettanut.

Tässä kohtaa Platon ärähtäisi kärsimättömänä: juuri tätä hän on viimeiset 2 400 vuotta yrittänyt selittää. Tietenkään kriisi ei näy Ateenan toreilla, koska se tapahtuu ideoiden maailmassa. Se on olemassa, vaikka sitä ei voi koskettaa. Sen voi nähdä valtion taseissa ja talouslehtien käyrissä, mutta se ei katoa, vaikka polttaisi Kreikan keskuspankin tietokoneet. Jos kriisi kohta näkyy kadulla, se on pelkkää heijastumaa, sanoisi Platon ja vaihtaisi johonkin kiinnostavampaan aiheeseen.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi