Mummo myy itseään ja se on ihan OK

Helsingin Sanomien tuoreet reportaasit Helsingistä (6. 12.) ja Tallinnasta (19. 12.) kertovat seksikaupan olevan voimissaan. Toimitus sai kirjoituksista palautevyöryn, mikä ei ole ihme: ihmisen myyminen ja ostaminen jättävät harvan meistä kylmäksi.

Monelle prostituutio on niin vaikea asia, että olisi mukavampi sulkea sen olemassaolo kokonaan pois tajunnasta. Ajatus isistä, aviomiehistä, veljistä ja työkavereista maksamassa seksistä ventovieraan kanssa on helpompi kieltää kuin ajatella loppuun asti. Saati ajatus siitä, että joutuisi itse leipänsä eteen riisuuntumaan vieraiden käsien kopeloitavaksi, nautintoa esittäen.

Sitten on se toinen koulukunta, jonka mielestä seksin myyminen on duunia siinä missä muutkin. Kun ihmisillä kerran on perustarpeita, eikö niitä saisi tyydyttää rahalla?

Muun muassa sosiologi Anna Kontula on jo pitkään kysellyt, miksei ihminen voisi vapaasti valita ammatikseen seksityötä. Seksi on kivaa, ja jos siitä vielä saa rahaa, niin hyvä niin. Itseäänhän sitä myy työnantajalle joka tapauksessa kaupan kassalla, sairaanhoitajana ja bussikuskinakin.

Niin, miksi ihmeessä ei? Seksikauppaa on aina ollut ja tulee aina olemaan, ja jos myyjän valinta on vapaa, se pitää tietysti hyväksyä.

Silti on vielä aika monta asiaa, jotka erottavat prostituution työelämän perusmeiningistä.

Seksikauppa ei ole homma muiden joukossa niin kauan kuin sitä ei voi tehdä omilla kasvoillaan, verokortillaan ja eläkettä nauttien, saati kertoa siitä cv:ssä alaa vaihtaessa. Eikä niin kauan kuin prostituutio kukkii parhaiten siellä, missä köyhyys ja rikkaus kohtaavat ja ammattilaisten ihmisarvo mitataan haukkumasanalla huora.

Seksikauppa on työ muiden joukossa vasta sitten, kun voit työkavereille rennosti pikkujouluissa tokaista, että tyttäresi tai vaimosi on prostituoitu – ja mummosikin myy itseään, mutta se on ihan OK.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi