Päättäjät palkkakuopassa

Korkean tason päättäjän työ on koiran virka.

Ajatellaanpa vaikka ministereitä. Hallitusohjelman eteen on tehtävä kompromisseja, yksityisyyttä ei ole, oppositio nälvii, omat puukottavat selkään ja pahimmillaan henkilökohtaiset tekstiviestit kiertävät netissä kaikkien naureskeltavina.

Lisäksi homma on pätkätyötä ja huonosti palkattua.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) vuositulot olivat vuonna 2008 166 130 euroa eli 13 844 euroa kuussa ennen veroja. Suomalaisen keskipalkkaan (2 940 euroa) verrattuna summa on huikea, mutta yritysmaailmassa se olisi melkoinen alisuoritus.

Esimerkiksi valtion sijoitusyhtiön Solidiumin toimitusjohtaja Kari Järvinen tienaa kuussa 26 500 euroa. Yhtiö pitää silmällä valtion sijoitussalkkua, ja alaisia Järvisellä on kymmenkunta.

Samaten valtiovetoisen Itellan eli Postin toimitusjohtaja Jukka Alho kuittasi puolestaan vuonna 2008 palkkana ja palkkioina yhteensä 642 000 euroa eli melkein neljä kertaa enemmän kuin Vanhanen. Alhon työ on valvoa, että posti kulkee.

Yksityisen sektorin yritysjohtajien palkkoja tässä yhteydessä ei edes tohdi ottaa esille.

Sitten painava vasta-argumentti: eihän poliitikoksi ryhdytä rahan takia! Ei niin, eikä pidäkään.

Silti vastuun, työmäärän ja palkan välillä pitäisi olla jonkinlainen järkevä suhde. Pelkällä uhrimielellä uurastaminen ei ole realismia.

Sitä paitsi tyytymättömyys tulotasoon voi alentaa poliitikkojen kynnystä puolihämäriin veivauksiin – vaikkapa kuittaamaan liukuhihnalta taloyhtiöiden hallitusten kokouspalkkioita.

Rahallisella korvauksella on merkitystä myös uusien kykyjen rekrytoinnissa politiikkaan.

Mitä tekee esimerkiksi kohta valmistuva, yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut nuori oikeustieteilijä? Valitako rahakas tarjous asianajotoimistosta vai käydäkö läpi vuosikausien järjestötyöviidakko päästäkseen alipalkatuksi sylkykupiksi?

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi