Parfyymiä pyöräkaistalta

Kun lakko pysäytti Helsingin bussit, moni huomasi, että töihin pääsee myös pyörällä.

Kun tuhka sulki Euroopan taivaat, moni huomasi, että tahtia kannattaa hidastaa.

Kun lakko sulki Suomen ruokatehtaat, moni muisti, että torilta saattaa vielä löytyä lähiseudun viljelijä.

Kevään kriisit ovat panneet suomalaiset maistamaan ympäristögurujen maalaamaa jälkiteollista elämäntapaa. Siinä auton paikalla on pyörä, tehdaseinesten tilalla lähiruoka ja lentokoneen paikalla juna. Tavaran sijasta on enemmän aikaa.

Monelle maistiaiset olivat positiivinen yllätys: kiireen tai einespatojen vaikutukset huomaa kunnolla vasta, kun niitä ei enää ole.

Ei siis ihme, että ekotapojen ajaminen tuntuu sopivan lähes kaikille puolueille. Poliitikot kehuvat varmasti vaaleissakin kilpaa puhdasta ruokaa ja liikennettä.

Ministereille tuntuu kuitenkin kelpaavan jälkiteollisesta idyllistä vain helppo elintapapuolikas.

Vaikeampi puoli olisi sellaisen Suomen luominen, jossa hyvinvointi ei virtaa tehtaista vaan ajatuksista ja niiden jalostamisesta – ohjelmoinnista, designista ja palveluista. Tulevaisuusseminaareissa ei juuri muusta puhutakaan: Suomen teollisuuden pitäisi tehdä melkoinen loikka, jos se haluaa voittaa Aasian tehtaat.

Siksi

savupiiput ovat outo jälkiteollisen Suomen rakennuspalikka. Nyt hallitus on kuitenkin niittaamassa maan tulevaisuuden ydinmyllyihin, joita ajaa teollisuus.

Polkupyörät ja lähiruoka voidaan tietysti hyvin vain lyödä yhä kovempaa kasvua tavoittelevan tehdastalouden päälle. Silloin Suomi tuskin olisi hitaamman ekoelämän idylli, vaan ihan tavallinen tavaratalous.

Pyöräkaistoilla on kuitenkin kätevä parfymoida 70-lukulaiset tuotantounelmat 2000-luvun kuntoon.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi