Poliitikko ei erota oikeaa väärästä

Vaalirahahässäkkä osoittaa seestymisen merkkejä. Mitä on jäänyt mieleen? En muista tiedä, mutta minä ajattelen nyt aina poliitikon nähdessäni "maan tapaa".

Siis surullisenkuuluisaa selitystä, jolla päättäjät pääministeriä myöten ovat yrittäneet pestä itsensä likaisesta pelistä. Että näin tässä maassa nyt vain on iät ja ajat tehty, älkää minua syyttäkö, he sanovat.

Seuraa moraalifilosofian oppitunti. Jo lukiolaisille opetetaan tässä maassa seuraava totuus: tosiasioista ei voi johtaa arvoja. Humen giljotiinina tai lakina tunnettu lause tarkoittaa, että siitä, miten asiat ovat, ei automaattisesti seuraa sitä, miten niiden pitäisi olla.

Lisää rautalankaa: vaikka asiat joskus tehtiin tai tehdään yhä näin, se ei tarkoita, että nämä teot olisivat moraalisesti oikein.

Ajatuksen kiteytti skottifilosofi David Hume (1711–1776). Humen lakia ei ole vieläkään argumentoitu suohon. On helppo nähdä ilman filosofian oppiarvoakin, että tottahan tuo on.

Ikävä kyllä koko politiikka on yhtä maan tapaa. Esimerkiksi lakeja säädettäessä ponnistetaan siitä, miten asiat ovat. Puhtaalta pöydältä lähdetään äärimmäisen harvoin. Siksipä esimerkiksi vääryydet korjaantuvat hitaasti.

Ajatellaan vaikka homoja. Vielä 1970-luvun alussa heitä pidettiin Suomessa rikollisina, ihan lain mukaan. Maan tapa. Jos maan tapoja ei olisi muutettu, ihmisiä ostettaisiin yhä orjiksi, Suomi olisi osa Venäjää, lapsia saisi lyödä. Mille tahansa vääryydelle löytyy maailmasta ennakkotapaus. Vain keskenkasvuinen ajattelee, että saa matkia.

Vaalirahakohu on opettanut, että demokraattisen järjestelmän kyvyttömyys korjata vääryyksiä ei johdu pelkästään koneiston raskaudesta. Poliitikot eivät yksinkertaisesti näe oikeaa ja väärää.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi