Politiikan muistoista ei huolehdi kukaan

Politiikkaa ilokseen seuraavilla on viime viikkoina ollut kissanpäivät. Keskusta sählää valtakirjojen kanssa, ja puolueen hallintopäällikkö Aki Haaro pakeni toimittajia hyppäämällä aidan yli.

Mitä voi sanoa? Puoluesihteeri Jarmo Korhosen puudeli on nähtävästi kova luu myös agilityssä. Voi toki olla, että Haaro on vain ruvennut harrastamaan parkouria, eikä mene siitä missä aita on matalin.

Inhimilliset toilailut tekevät politiikasta harrastelijoille mielenkiintoista. Ei tarvitse katsoa fiktiota, kun todellisuudessakaan ei pysy perässä.

Harmillista on, että politiikan kirppusirkuksesta jää paperin ja kuvien lisäksi kovin vähän muistoja.

Tilanne pitäisi korjata perustamalla poliittisen historian museo. Sinne kerättäisiin politiikan toilailuista kertovaa esineistöä elävöittämään lähihistoriaa.

Viime aikojen esineistä sinne otettaisiin ainakin Anneli Jäätteenmäen faksi. Se sama, johon tieto tuli pyytämättä ja yllätyksenä.

Tuppeen sahattu lautakasa pääministeri Matti Vanhasen lahjoituksena olisi paraatipaikalla.

Sdp:n Jutta Urpilaisen verkkosukkahousut iltapäivälehden kannesta koristaisivat taitamattomien mediatoilailujen siipeä. Puoluesihteeri Mikael Jungnerin työhuoneen poistettu ovi kertoisi tilanteen paranemisesta.

Hymy-lehti voisi lahjoittaa Johanna Tukiaisen matkapuhelimen, jossa on ex-ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviestejä. Vihreiden osalta museossa olisi vahajäljennös Anni Sinnemäen keskisormesta, joka osoittaa valtiovarainministeri Sauli Niinistöä.

Viimeisimpänä lisäyksenä museoon pitäisi saada keskustan puoluetoimiston metalliaita. Se voisi toimia koululaisryhmien vetonaulana: kokeile aitokepulaista temppurataa.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi