Pripjat vai Pispala – kummassa asuisit?

Suomalaisten toimittajien opintomatka Tšernobyliin sekä sen kupeesta evakuoituun Pripjatin kaupunkiin toukokuun puolivälissä:

Yksi ryhmän oppaista, tarkastaja Antti Tynkkynen Säteilyturvakeskuksesta mittaa, kuinka kovaa autiokaupungin heinät ja sammaleet säteilevät. Ne ovat imeneet itseensä radioaktiivista cesiumia, jota sateet pudottivat niin Pripjatiin kuin pitkin Eurooppaa, Suomea myöten.

Korkeimmatkin Tynkkysen mittaamat arvot jäävät maltillisiksi. Jos Pripjatiin saisi luvan asettua asumaan, säteilyä saisi luultavasti vain hieman enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Esimerkiksi Tampereen Pispalanharjuun tai Lahden soramaihin verrattuna ukrainalaiskaupunki on kuitenkin puhdas pulmunen.

Mitä ihmettä? Levisikö Tampereelle muka enemmän Tšernobylin saasteita kuin kävelymatkan päässä reaktorista olevaan Pripjatiin?

Ei levinnyt, kyllä Pripjat sai enemmän. Suomessa on kuitenkin jotakin paljon Tšernobylin laskeumaa vaarallisempaa: maaperän uraanin hajoamisesta syntyvää radonia. Sitä kulkeutuu huoneilmaan paikoin niin paljon, että Pispalan pahimmissa taloissa – niissä, joissa muutamien tuhansien eurojen radonkorjauksia ei ole tehty – eletään pysyvästi Tšernobylin ja Pripjatin ensimmäistä kesää.

Tšernobylin kuulut likvidaattorit, onnettomuuden jälkien raivaajat saivat urakkansa palkaksi keskimäärin 120 millisievertin säteilyannoksen. Se vastaa keskivertosuomalaisen 30 vuoden satsia, mutta häviää kirkkaasti Pispalan pahimmille taloille. Niissä pelkkä yhden vuoden annos voi olla liki kolminkertainen, 300 millisievertiä.

Radon pilaa keuhkoja ja on tupakan kanssa tappava yhdistelmä. Pispala on liki itsemurha tupakoitsijalle ilman radonremonttia, mutta on pahoja alueita muitakin. Koko maassa korjauksia huutaa yli 50 000 taloa.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi