Rikkomus ja rahastus

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) sanaili näin eduskunnassa liikenteen virhepistejärjestelmän käyttöönotosta:

"Päävastuu tässä asiassa on ministeri Vehviläisellä, mutta sikäli kun on kysymys rikesakkojärjestelmästä ylipäätänsä, niin oikeusministeriössä on tällä hetkellä valmistelussa loppusuoralla kaikista suurin muutos, että rikesakko jatkossa tien päällä annettuna voitaisiin panna maksuun saman tien, mikä säästäisi taas vastaavasti sisäministeriön ja poliisin voimavaroja merkittävästi."

Hurraa, vihdoinkin sakkoja aletaan periä jo tien päällä kuten niin monessa muussakin maassa. Tästähän on puhuttu jo iät ja ajat etenkin ulkomaisten kaaharien kohdalla, he kun voivat nyt pyyhkäistä lapulla paikkaa, jonka päällä istuen rikkomus on tehty. Rikesakkouudistuksen myötä pinnarit saadaan nyt kuriin.

Ilo on kuitenkin ennenaikainen, sillä ministerin puhe ei tarkoita sitä, mitä siinä sanotaan. Rikesakkoja ei ryhdytä perimään tien päällä, kyse on vain sakkobyrokratian yksinkertaistamisesta, mikä säästää viranomaistyötä. Sakotettavan ei uudistuksen jälkeenkään tarvitse heti kaivella lompsaansa.

Voi vain kysyä: miksei tarvitse? Psykologiassa opetetaan, että koirat, lapset ja nuoret tarvitsevat rangaistuksensa heti, jottei yhteys teon ja seurauksen välillä katkea. Ja autoilija tuskin on näitä kolmea paljon kummallisempi olento.

Vaikka rikesakko on suurimmillaan 115 euroa, niin varmaan rauhoittaisi niin suomalaisen kuin ulkomaisenkin kuskin kaasujalkaa, jos rahat perittäisiin heti pois ja matka jatkuisi vasta, kun tilit ovat tasan.

Ja ehkei kaasu enää painuisi yhtä syvälle, kun kerran olisi joutunut etsimään pankkiautomaattia jostakin Pörsänmäen takaa sakon maksua varten.

Helsingin Sanomat | hs.auto@hs.fi