Ruosteinen kiuas ei rähjää lähtiessään

Pihan periltä kertyy rojua joka lähtöön: virttyneitä autonrenkaita, mätä muuripata ja ruosteinen kiuas. Pari vuotta sitten hankkimamme mummonmökin edellinen asukas oli tainnut jättää inventaariot väliin.

Vapuksi varaamamme siirtolava täytyy äkkiä piri pintaan. Ruosteisia, rikkinäisiä, halkeilleita käyttötavaroita, jotka ovat kerran olleet jollekulle hyödyllisiä.

Liiterin tyhjennys alkoi tuntua silkalta lystiltä, kun luki henkilöstöpäällikkö Sannan tarinan. Helsingin Sanomat kuvasi sunnuntaina, miltä kymmenien ihmisten irtisanominen tuntuu – irtisanojan vinkkelistä.

"Yleensä he lamaantuvat, eivät ensin osaa sanoa mitään. Osa kalpenee, hiki nousee pintaan", nelikymppinen Sanna kuvaa työntekijän ensireaktiota.

Pahinkin käy helposti mielessä. "Sitä miettii, että mitä jos tämä on hänelle viimeinen niitti."

Vuoden alusta Suomessa on lomautettu lähes 90 000 ihmistä, irtisanottujakin on liki 9 500.

Kuinka monelle kyse on viimeisestä niitistä?

Moni poispotkituista kokee tulleensa tarpeettomaksi – käpertyy kuoreensa ja syrjäytyy työelämästä. Joku toinen päätyy hakemaan vihasta lääkettä ahdinkoonsa.

Helsingin Meri-Rastilassa Bemarin omistaja havahtui viikko sitten vahingontekoon. Maanantai-iltana auton renkaat oli puhkottu, ja keskellä konepeltiä sojotti puukko pystyssä. Uutinen kertoo, että teosta epäillään rakennusmiestä, jolle auton omistaja oli antanut lähtöpassit.

Oli kai ottanut potkut päähän.

Harva firma antaa kenkää huvin vuoksi. Yritysten yhteishengelle taantuma onkin erityisen tiukka paikka. Kovina aikoina pomo ei voikaan enää olla se kiva kaveri kaikkien kanssa. Reilun esimiehen maineen joutuu nyt hakemaan muualta kuin joulupukin roolista.

Väki vähenee, eivätkä pidot taatusti parane.

Roskalava haetaan pois alkuviikosta. Luotan siihen, etteivät kiuas tai muuripata äksyile lähtiessään.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi