27.2.2010 3:00
Rautatieasema on mahtava keksintö. Jos juna on myöhässä, asemalle voi mennä pakkasta pakoon. Teoriassa.
Käytännön toteutus rautatieasema-innovaatiossa tosin ontuu.
Kun lumentulo myöhästytti junia viikko sitten, vartijat sulkivat Riihimäen aseman aikataulun mukaan. Junat eivät olleet vielä tulleet, joten he käskivät kymmeniä matkustajia pakkaseen odottamaan.
Eikö yhdellekään vartijoista tullut mieleen kiilata vaikka lumikokkaretta oven väliin? Matkustajat olisivat voineet luikkia sisään.
Vartijat noudattivat toki saamiaan ohjeita, mutta he eivät huolehtineet ihmisten hyvinvoinnista.
Ehkä he olivat liian peloissaan omasta työpaikastaan uskaltaakseen ajatella itse. Kukaan ei ollut kertonut heille, että ihmisten suojelu vaatii välillä myös kykyä uhmata ohjeita.
Onneksi Riihimäen asemalla oli joku, ilmeisesti konduktööri, joka avasi aseman myöhemmin omilla avaimillaan. Matkustajat pääsivät lämmittelemään.
Tehokkuuden vuoksi kaikki yritykset ostavat ulkopuolelta palveluita. Pakkaspäivinä kaipaa sitä käytäntöä, kun vahtimestarit olivat suoraan yritysten palkkalistoilla. Vuosikymmeniä työtään hoitaneet yleismiehet tunsivat rakennuksensa läpikotaisin ja pystyisivät myös joustamaan tarvittaessa. Ulkoistaminen katkaisee vastuun ja ajattelun kahden firman rajalle.
Riihimäen tapausta VR selitti sillä, että kukaan ei osannut laittaa automaattivaloja päälle ja pimeä asema olisi turvallisuusriski.
Se ei ole mikään selitys. Se on tunnustus ulkoistamisen epäonnistumisesta.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi