7.6.2009 3:00
Palkansaajakeskusjärjestö SAK haastoi jokin aika sitten pätkätyöläiset mukaan linjaamaan edunvalvontaansa – jälleen kerran. Silpputyöläisten lisäksi SAK haluaa lähestyä nuoria, naisia, maahanmuuttajia ja seksuaalivähemmistöjä. Järjestö on mielestään leimautunut liikaa keski-ikäisten teollisuustyöläisten puolustajaksi – miksiköhän?
Tällä viikolla SAK esitti muutoksia irtisanomisjärjestykseen, jotta pisimpään talossa olleiden irtisanominen olisi entistäkin vaikeampaa. Näin siitä huolimatta, että nykyinenkin irtisanomisjärjestys on riittävän epäreilu.
Ei ihme, että työministerikin ärähti SAK:n ehdotuksen pahentavan nuorten työttömyyttä.
Nykyäänkin työvoimaa vähennettäessä pitäisi muun muassa huomioida työsuhteen pituus ja lasten määrä. Töiden järjestämisen kannalta ne ovat epäolennaisia kriteerejä. Eikö työnantajan pitäisi katsoa, keiden ammattitaitoa työpaikalla tarvitaan jatkossa – se olisi reilua myös niitä kohtaan, jotka jäävät jäljelle töitä tekemään.
Lapsipykälä on kaikkein epäilyttävin. Työpaikalla on tarkoitus tehdä töitä, ei lisääntyä. Kun ei työhönotossakaan saa udella raskaudesta, miksi irtisanottaessa pitäisi laskea lapsia?
Ikävää oli sekin, kun SAK asettui poikkiteloin yrityksessä purkaa perustyöttömyyskorvauksen ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan kytkös. Nyt pelkkää perusturvaa ei voi parantaa nostamatta samalla ansiosidonnaista, mikä taas tulisi aivan liian kalliiksi.
SAK:sta on hiljan esitetty myös minimipalkkaa. Silläkin pönkitettäisiin työssäkäyvien etuja, vaikka Suomessa todellista kurjalistoa ovat työttömät. Heitä ei minimipalkka auta, sen sijaan perusturvan nostaminen auttaisi.
Pahoin pelkään, että pelkät kauniit puheet ja suunniteltu osallistuminen homoparaati Gayprideen eivät taida nuoria, lapsettomia pätkätyöläisiä vakuuttaa.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi