Sairasta menoa

Jokunen vuosi sitten lääkäri ilmoitti, että minulla on todennäköisesti syöpäkasvain. Ensin ajattelin, että aha, no leikataan pois. Sitten itkin.

Sain käteeni lapun, johon oli merkitty kuukauden sairausloma. Se tuntui aika pitkältä ajalta vain odotella mahdollista leikkausta.

Käytin sairauslomasta kaksi päivää. En siksi, että halusin olla työn sankari, vaan siksi, että työ oli lomaa sairauden ympärillä pyörineistä ajatuksista.

Sairauslomat ovat nousseet viime aikoina tapetille. Ensin oli lentokentän laukkusotku, jossa kävi ilmi, että jopa puolet Baronan matkalaukkujen käsittelijöistä oli yhtä aikaa sairauslomalla. Viikonloppuna HS kertoi, että Helsingin Seniorisäätiö yrittää karsia "harmituksesta" johtuvia poissaoloja. Ajatuksena on se, että mieliala- ja työilmapiiriongelmat eivät ole sairausloman aiheita, vaan johdon ja luottamusmiesten asioita.

Kela arvioi runsas vuosi sitten, että jopa joka kuudes sairauspoissaolo perustuu muuhun kuin sairauteen tai työkyvyttömyyteen. Yhdessä tutkimuksessa joka yhdeksäs nuori työntekijä tunnusti lintsanneensa töistä sairauteen vedoten. Työntekijät vaativat sairauslomaa, kun kaukainen sukulainen tai lemmikkieläin kuolee. Parin viikon sairausloma on paikallaan, kun pomo kehtaa arvostella huonosti tehdystä työstä. Ei ihme, että työnantajat haluavat "harmituspoissaolot" syyniin.

Pitäisiköhän työelämässä palata juurille. Työhön mennään, jotta saadaan rahaa elämiseen. Palkkaa saadakseen työntekijä tekee sen, mitä työnantajan kanssa sovitaan. Jos se on kivaa, se on bonusta. Tietysti työnantajankin täytyy pitää sopimuksista kiinni.

Harva työ tai työpaikka on täydellinen. Sen ei pitäisi estää sitä, että hommat hoidetaan. Jokainen voi jopa itse yrittää vaikuttaa siihen, että asiat paranevat.

Työkaverienkaan kanssa ei tarvitse olla ylin ystävä. Normaali ihmisten välinen kohteliaisuus ja käytöstavat yleensä riittävät siihen, että yhteistyö sujuu.

Erikoista on, että usein kuulee huonon käytöksen selitykseksi "kun sillä on nyt aika vaikeaa kotona". Niinhän useimmilla silloin tällöin on, mutta ei sitäkään pidä työtovereihin purkaa.

Kun joutuu olemaan pitkään poissa työpaikalta sairauden vuoksi, töihin pääsy onkin aika mukavaa. Se tunne on kiva muistaa, kun taas oikein harmittaa.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi