Stop-merkkejä vai fiksumpia fillariteitä?

Mopojen ja polkupyörien kolarit ovat kolmasti yltäneet uutisaiheeksi viimeksi kuluneen viikon aikana.

Onnettomuuksia yhdistää törttöily paikassa, jossa näkyvyys on huono. Molemmat tai jompikumpi onnettomuuden osapuoli on tullut liian lujaa, vastoin sääntöjä ja katveen takaa.

Pyörätiet ja kevyen liikenteen väylät on suunniteltu niin, että törttöily niillä on turhan helppoa. Lähes jokaisessa risteyksessä on talo, pusikko tai sillan tukipalkki estämässä näkyvyyttä risteävälle väylälle. Kadunkulmia ja mutkittelevia sillanalituksia riittää.

Mutta mikä neuvoksi?

Ratkaisu yksi: Pannaan nopeudet kuriin. Pystytetään jokaiseen katveristeykseen pyörille ja mopoille pysähtymismerkki. Kapeissa kaarteissa nopeuden voisi kyltillä rajoittaa viiteen kilometriin tunnissa.

Hyvää: Pienillä nopeuksilla kolareita ei tulisi.

Huonoa: Pyöräilystä ja mopoilusta tulisi jatkuvaa pysähtelyä ja kiihdyttelyä. Työmatkaa pyöräilevät turhautuisivat ja palaisivat auton rattiin. Ruuhkat keskustassa pahenisivat, ja ilma täyttyisi pakokaasusta.

Ratkaisu kaksi: Kielletään mopoilu kevyen liikenteen väylillä kokonaan.

Hyvää: Mopot ja pyöräilijät eivät enää törmäilisi.

Huonoa: Polkupyöräilijät törmäilisivät edelleen samoissa paikoissa toisiinsa ja jalankulkijoihin.

Ratkaisu kolme: Levennetään väyliä ja parannetaan näkyvyyttä risteyksissä ja kaarteissa. Raivataan pusikoita ja suunnitellaan tunnelit niin, ettei niiden päässä ole mutkaa tai risteävää väylää.

Hyvää: Kolarien määrä kevyen liikenteen väylillä vähenisi ilman, että matkanteon joutuisuus kärsii. Turvallisemmille pyöräteille uskaltautuisi entistä useampi. Myös autoilijoita kiusaavat ruuhkat ja pysäköintiongelmat vähenisivät.

Huonoa: Paremmat fillariväylät vaativat poliittista tahtoa ja rahaa, joita Suomesta ei tunnu vielä löytyvän.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi