18.11.2009 3:00
Toimittajan on usein viisainta ratsastaa laina-aasilla eli toisten ajatuksilla. Niin nytkin.
"Suojellaanhan rakennuksiakin, miksei sitten suomalaista elämänmuotoa", kyselee kirkon yhteiskunnallisen työn sihteeri Ilkka Sipiläinen. Hän haluaa suojella suomalaista elämänmuotoa kauppojen sunnuntaiaukiololta ja nostaa asian myös kulttuurikysymykseksi.
Sunnuntaikaupan salliva esitys on tänään esillä eduskunnassa ja menee läpi, vaikka kirkkokin on yrittänyt heitellä kapuloita rattaisiin. Vastustustaan kirkko perustelee ennen muuta sillä, että se haluaa puolustaa suomalaista perhettä ja kaupan työntekijöitä.
Sunnuntai on levon ja perheiden yhdessäolon päivä, jota perinteitä murtava pyhäkauppa uhkaa.
Kirkko vetoaa myös ilmastonmuutokseen, jolla nykyään voi vastustaa kaikkea aina värillistä vessapaperia myöten. Ei voi olla hallituksen ilmastolinjausten mukaista lisätä liikennettä ja päästöjä, mutta niin käy, kun kansa ajelee entistä useammin peltomarketteihin keskustojen ulkopuolelle.
Joku matalamielinen voisi tietysti kysyä, että millähän se kansa menee kirkkoon. Tuskin autot pörräävät pyhäkön pihaan hengen voimin?
Kirkkoliikenne taitaa kuitenkin hävitä ainakin määrissä pyhäkaupan autovirralle. Sillä on myös pitkät perinteet, eikä se näin tuo mitään lisää nykyiseen pyhäpörräykseen: päinvastoin, se on kutistumassa.
Maailma muuttuu, ja yhä useammin suuntaan, jota kirkko ei halua. On siis vain mukauduttava – sunnuntaikauppaankin.
Itse en aio tunkea pyhäisin puoteihin. Paitsi ehkä matkoilla, jos makeanpiru iskee ja suklaat ovat lopussa.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi