Tavoitteena pitää kädet kainaloissa

Eläkeiän nostamisesta on syntynyt omituinen näytelmä, jossa pääroolin saaneet ovatkin päättäneet jäädä pelkiksi statisteiksi.

Kaikki alkoi lähes vuosi sitten. Hallitus ilmoitti silloin pääministeri Matti Vanhasen (kesk) johdolla, että vanhuuseläkkeen ikäraja nostetaan 63 vuodesta 65 vuoteen. Ammattiyhdistysliike pillastui. Palkansaajajärjestöiltä olisi pitänyt kysyä ensin, koska se on tapana ja eläkkeet ovat "etukäteen maksettua palkkaa". Lakollakin uhattiin.

No, lopulta sitten ay-liikkeeltä kysyttiin. Vastaamista varten perustettiin työryhmä. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen 7-kohtaisessa sopimuksessa sovittiin, että järjestöt valmistelevat Jukka Rantalan vetämässä työryhmässä linjaukset, joilla keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää nostetaan vähintään kolmella vuodella.

Nyt palkansaajapuoli – SAK, STTK ja Akava – sanoo, ettei työeläkejärjestelmään saa, pidä eikä tarvitse koskea. Sen mielestä riittää, että parannetaan työelämän laatua, ja tämä tehdään ihan toisaalla eli Jukka Ahtelan vetämässä työhyvinvointiryhmässä.

Toisin sanoen palkansaajapuoli on laittanut vasemman käden oikeaan kainaloon ja oikean käden vasempaan kainaloon ja päättänyt, että puuskaote riittäköön Rantalan työryhmän panokseksi. Tämän verran on saatu aikaan vuodessa.

SAK:ssa ollaan loukkaantuneita siitäkin, että valtion edustaja ryhmässä, valtiosihteeri Raimo Sailas on mennyt mainitsemaan työn yhteydessä valtiontalouden kestävyysvajeen pienentämisen. Se ei kuulemma ole alkuperäinen tavoite vaan irtiotto.

Kuitenkaan hallitus ei alun perin päättänyt nostaa eläkeikää 65 vuoteen huvikseen puhtaasta elämänilosta vaan perusteli päätöstä juuri sillä, että valtion rahat on saatava riittämään velkaa kerryttävän talouskriisin jälkeenkin.

Ay-liike ottaa aikamoisen riskin astuessaan ulos näyttämöltä. Ensin se itse vaatii päästä linjaamaan, mutta ei sitten suostu linjaamaan. Jos kädet jäävät kainaloihin, likainen työ siirtyy takaisin hallituksen tehtäväksi.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi