18.5.2009 3:00
Thaimaassa asuvalla tutulla on haave: hän haluaisi perustaa oman kauneussalongin. Pieni putiikki riittäisi, siinä voisi hieroa turisteja, viilata rouvien varpaankynsiä ja houkutella miehetkin ottamaan body scrubin.
Mutta kauneussalonkia ei voi perustaa, kun ei ole yhtään rahaa. Ei siis yhtään.
Siksi nainen haluaa, että etsisin hänelle Suomesta miehen.
Näin se menisi: Suomalaismies suostuisi thainaisen kanssa naimisiin. "No sex", jos mies ei halua.
Nainen muuttaisi Suomeen, hoitaisi miehen kodin ja mahdolliset lapset, hieroisi tutut pientä palkkaa vastaan. Kun rahaa olisi riittävästi, nainen muuttaisi takaisin Thaimaahan ja perustaisi sen salongin.
Helsingin Sanomat kertoi eilen, että Suomessa elää perheväkivallan uhreina tai seksityöläisinä satoja thainaisia. Monet ovat tippuneet täysin yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle.
Perheväkivallaksi sanotaan sitä, kun suomalainen mies hakkaa thaimaalaista naista. Tukiverkkojen ulkopuolella eläminen tarkoittaa todellista köyhyyttä – ja mikä ehkä pahempaa – totaalista yksinäisyyttä.
Onko ihmisellä tuossa tilanteessa enää edes haaveita?
Kirjoitan viestin Thaimaahan. Ei, et sinä ystävä hyvä tänne halua.
Nainen muistuttaa vaihtoehdostaan paratiisisaarella:
Thaimaalainen ex-mies dokaa ja hakkaa, kerran hän poltti naisen hiukset ja kaikki vaatteet. Oma poika kiristää rahaa, jotka hän pelaa kukkotappeluissa.
Turisteja voi toki hieroa myös rannalla. Ystävien kanssa arvuutellaan, pääsisikö vaikka tuon viiksekkään saksalaismiehen mukana Eurooppaan.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi