Toisten omaa tasaamassa

Irvileukojen mukaan muinaisen maalaisliiton ideologia oli takavuosina tiivistettävissä näin: "Kukin pitää omansa, ja toisten oma tasataan."

Tänä laman ja leikkauslistojen luvattuna aikana on vaikea keksiä fiksumpaa periaatetta yhteisten asioiden hoitoon. Etenkin jos homma hoidetaan vielä talvisodan hengessä, jossa kansa yksituumaisesti ja täynnä uhrimieltä käy – ei ryssän vaan laman kimppuun.

Tosin tuo talvisodan henki tuntuu tänä päivänä tarkoittavan paljolti sitä, että yhteiskunta käy yhteisvastuun nimissä etenkin vähäväkisimpien kukkarolla.

Nimby eli "ei ainakaan minun takapihalleni" -periaate torjuu ikävät naapurit, ja se on saanut seurakseen nofmen (not from me) eli "ei ainakaan minulta" -ilmiön, joka torjuu ikävät ja usein välttämättömätkin leikkaukset. Ne on aina tehtävä jostakin muualta, ei minulta.

Ihminen on säästäväisimmillään, kun hän voi lähettää laskun jollekin muulle, oli sitten kyse ilmastonmuutoksesta tai talouden ja toiminnan leikkauksista.

Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen lakkautuslista kävi kirjastojenkin kimppuun ja uhkasi viedä koillisesta Helsingistä kaksi toimipistettä: Puistolan ja Tapulin. Alueen asukkaana käytän kumpaakin, joten aidossa nofme-hengessä: ei ainakaan minulta saa leikata.

Mutta, mutta, jos ottaa mittatikuksi kilometrin tai pari, on ympärilläni kolme kirjastoa. Ja kun ympyrän sädettä vähän kasvatetaan, kirjastojen määrä kasvaa kuuteen tai seitsemään – tosin yksi niistä on jo naapurikunnan puolella.

Ehkä tästä joukosta olisi varaa leikata jonkin vielä arvokkaamman asian tähden, sillä moista kirjastotiheyttä saa varmaan maailmalta turhaan hakea?

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi