30.5.2009 3:00
Arvatkaas, mikä oli minun mielestäni maanmainiota puuhaa? Tupakanpoltto kapakassa kaljan kanssa! Aijai sitä maltaan ja nikotiinin cocktailia... Arvelen, että yhtä makoisaa kuin baarisauhuttelu on joidenkin toisten mielestä verkkokalastus kesällä Saimaan norppaseuduilla.
Nyt kuitenkin kävi niin, että lainsäätäjä tuli kieltäneeksi tupakoinnin ravintolassa kaksi vuotta sitten. Minä ja muut baaripolttelijat älähdimme. Ettäkö kadulle häädetään! Millaista terveysfasismia! Barrikadit pystyyn!
Näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut olla tehokasta järjestäytyä Saimaan verkkokalastajienkin muodostamaksi lähetystöksi, joka olisi marssinut ministeriöön vaatimaan baarisavukkeen säilyttämistä. Massaa olisi varmasti löytynyt. Miljoona suomalaista polttaa.
Mutta ei. Otin järjen käteen.
Tupakointi on saastaista toimintaa, jolla ei myrkytä ainakaan sivullista, jos on yhtään rotia. Baarin savussa työskentelevät juomanlaskijat alkoivat mietityttää. Varsinkin ne naispuoliset, joiden mahoissa kasvoi jälkeläisiä.
Saimaannorppia surmaavan verkkopyynnin kieltämisessä on kyse täsmälleen samasta. Parannetaan maailmaa ottamalla joiltakin etuja pois. Olut ja savuke ravitsemusliikkeessä on ollut ihmisen oikeus sivistyksen alkuhämäristä asti. Entä sitten? Ajat ja lait muuttuvat.
Jos sadattuhannet suomalaiset pystyivät tumppaamaan kapakkatupakan, luulisi muutaman savolaisen kykenevän ripustamaan kalaverkot seinälle parin kuukauden ajaksi.
Ylihuomenna maanantaina päättyy siirtymäaika, jonka jälkeen viimeisetkin ravintolat muuttuvat savuttomiksi. En ole ravintolaröökiä ikävöinyt. Käytännössä lopetin.
Nyt odottelen, jääkö Sirkka-Liisa Anttila (kesk) historiaan suomalaisena ministerinä, joka antoi tappaa pandaakin uhanalaisemman eläinlajin.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi