Työmarkkinoiden herrasmiestavat

SAK:n edunvalvontajohtaja Nikolas Elomaa oli lauantain Helsingin Sanomissa huolissaan siitä, että juridiikka on saamassa liian suuren roolin työmarkkinapolitiikassa.

Elomaa epäili lisäksi, että ilmiö liittyy työmarkkinajärjestöjen sukupolvenvaihdokseen: alan perinteiset herrasmiestavat ovat ehkä rapautuneet.

Huoli on aiheellinen. Aina kun erimielisyydet pääsevät sille asteelle, että niitä ratkotaan puhtaasti lakimiesten avulla ja pykälien perusteella, on jo menetetty paljon. Ja se ei koske vain työmarkkinoita.

Aiheellisesti voinee kuitenkin kysyä, eikö juridiikka ole – ja ole aina ollut – olennainen osa työmarkkinapolitiikkaa, suorastaan sen ytimessä.

Työelämä noin yleisesti ottaen on lakien yksityiskohtaisesti säätelemää, ja työmarkkinapolitiikan keskiössä olevat työehtosopimukset ovat ennen muuta juridisia sopimuksia.

Ne ovat juristien kirjoittamia, ja juristit niitä erimielisyystapauksissa tulkitsevat, viime kädessä työmarkkinakiistoja varten olemassa olevassa erityistuomioistuimessa.

Työmarkkinajärjestöjen toimistot puolin ja toisin ovat pullollaan juristeja aina järjestöjen johtopaikkoja myöten. Myös valtakunnansovittelijat ovat jo kolmen vuosikymmenen ajan olleet juristeja.

Elomaan (itsekin juristi) varsinainen huoli olikin se, että äskeisessä ahtaajalakossa työnantajapuoli sekoitti työtaistelun perinteisiä kuvioita ottamalla käyttöön liikejuridiikasta paremmin tunnettuja konsteja.

Työmarkkinoiden yleistä juridiikkavetoisuutta ajatellen sitäkään asiaa ei ehkä kannattaisi liikaa oudoksua. Valitella kyllä voi, mutta vaikea on myös liittää sanaa herrasmiestavat kaikkiin menneisiin työtaisteluihin.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi