Usko pidentää ikää

Kirkonmiehillä on säännöllisin väliajoin tapana valittaa seurakuntalaisten maallistumisesta. Väki ei enää käy kirkossa eikä edes rukoile.

Miksi pitäisi? Tehokkaampia toimintoja on tarjolla yllin kyllin.

Kauppakeskukset muistuttavat yhä enemmän katedraaleja, joissa hortoillessa voi keskittyä suuriin kysymyksiin, kuten kuka minä olen ja mitä minä etsin.

Ruoka on korvannut rukouksen jo vuosia sitten. Kun kansa oli köyhää, sen oli pakko luottaa rukouksen voimaan, jos halusi iankaikkisen elämän ja siunausta omille tai läheisten toimille. Nyt voi tähyillä terveysuutisista, mitä kannattaa syödä, jos haluaa elää pitkään.

Yksittäisten ruoka-aineiden terveysvaikutuksista tehdyt uutiset muistuttavat pörssiuutisia. Omena, mustikka, parsakaali, tomaatti ja punaviini ovat ikuisia listahuippuja, koska niiden sisältämien antioksidanttien ja polyfenolien uskotaan hidastavan vanhenemista ja suojaavan syövältä ja sydäntaudeilta.

Viime kvartaalin suuria nousijoita olivat tumma suklaa, kahvi, persikka, punasipuli ja mansikka, häviäjiä punajuuri ja manteli. Mutta uskovaisten parissa kuiskitaan jo uusista eksoottisista supermarjoista, jotka pidentävät elämää vieläkin enemmän.

Ei ikuiseen elämään tarvita erikoismarjoja. Teknologian ansiosta me elämme ikuisesti. Koska kuolinpesien valta ei yllä vainajien digitaaliseen elämään, kuvat, viestit ja ystäväpiirit säilyvät Facebookissa iäti.

Ja sähköpostiin tulvii vielä vuosikymmeniä toiveikasta postia Nigeriasta: Olen Mathat Maqhandi, 32-vuotias lakimies, ja minulla on teille bisnesehdotus . . .

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi