Valoa kansalle

Epäonnisen ammatinvalinnan vuoksi aika moni työvuoro päättyy ikävästi kymmenen jälkeen illalla. Bussit kotipysäkille Espooseen kulkevat silloin sen verran harvoin, että kotiin pyrkijä hyppää helposti linjalle, joka vie hieman kauemmas kotoa.

Pimeässä illassa kiire alkaa kaduttaa. Kävely ei ole pitkä, mutta siihen kuuluu kevyen liikenteen reitti, jonka toisella puolen on metsäryteikkö, toisella puolen niitty. Katuvalot toki on – periaatteessa. Kaikki ovat jostain syystä pimeänä, joten parhaassakin tapauksessa saa kävellä pelkässä kuutamon valossa.

Espoo on niitä kaupunkeja, jotka säästävät katuvalaistuksessa. Savon Sanomat kertoi viime viikolla Kuntaliiton kyselystä, jonka mukaan 13 suurimmasta kunnasta puolet on säästänyt katuvalaistusta vähentämällä. Esimerkiksi Tampereella on päätetty, että yksittäisiä lamppuja ei vaihdeta, vaan ne vaihdetaan alue kerrallaan.

Espoossa sammutettiin aiemmin joka toinen lamppu yhdentoista jälkeen illalla, nyt ne sammutetaan iltakymmenen jälkeen. Kukapa sitä nyt sen jälkeen ulkona pyörisikään, ainakaan kävellen tai pyörällä. Rahaa on säästynyt kesän jälkeen arviolta 15 000 euroa. Espoon budjetti ensi vuodelle on 1,34 miljardia euroa.

Poikkeuksen säästölinjasta tekee esimerkiksi Helsinki, jossa kaupunkilaisten raivoisa palaute 1990-luvun säästöyrityksestä on edelleen hyvässä muistissa.

Samaan aikaan kun valaistuksesta säästetään, kunnat tekevät hienoja turvallisuussuunnitelmia ja tutkijat kannustavat kaupunkilaisia ottamaan rohkeasti yölliset kadut haltuunsa. Kyselyissä ihmiset tuntevat jatkuvasti enemmän turvattomuutta ja pelkoa. Ota tässä nyt haltuun jotain, mitä et edes näe kunnolla.

Omat kotinurkat ovat sentään yleensä turvallista aluetta. Tosin viimeksi kun ehdin ajatella niin, paikallisella pururadalla puskista liimautui perään pelkkiin kenkiin pukeutunut nuori mies, joka tuli kotvan seurattuaan hieman liian lähelle. Karkuun hän lähti, kun otin esiin puhelimen soittaakseni poliisille.

Kummasti sitä on sen jälkeen vilkuillut ympärilleen – ainakin silloin, kun näkee jotain. Ja enitenhän sitä pelkää sellaista, mitä ei näe.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi