Varaosahuoltoa Taškentin tapaan

Ankein välilaskumuistoni on Taškentista parinkymmenen vuoden takaa. Aeroflotin laajarunkokoneen piti pysähtyä tankille, kun olimme opiskelijarevohkalla matkalla Intiaan.

Puolen vuorokauden odottelu Moskovan kentällä tuntui yhä pääkopassa, eikä tämäkään ankea neuvostoterminaali mieltä ylentänyt.

Vihreä limonadi maistui suussa esanssilta ja tarttui kitalakeen. Punainen oli yhtä pahaa.

Suuri ja mahtava oli henkitoreissaan. Kiitorataa reunustivat puoliksi puretut koneenraadot, joista oli irrotettu osia niihin siivekkäisiin, joilla vielä lennettiin.

Neuvostovaltio oli ja meni, mutta vanhat tavat istuvat lujassa. Loppuviikosta saadut uutiset Pietarin jätevedenpuhdistamoiden nykytilasta tuovat elävästi mieleen näkymän uzbekistanilaisella lentokentällä.

Helsingin Sanomat kertoi lauantaina, kuinka miljoonakaupungin vedenpuhdistus toimii vain osittain. Rikki menneitä puhdistuslinjastoja ei ole saatu korjattua. Uusiakin linjoja on purettu varaosiksi, joita käytetään viallisten vehkeiden korjaamiseen toisaalla.

Suomi on tukenut Pietarin jätevedenpuhdistusta yli 40 miljoonalla eurolla. Yksi vaikeuksissa olevista kohteista on 2005 käynnistetty lounainen jätevedenpuhdistamo, ympäristöyhteistyön lippulaiva.

Helsingin Itämeri-kokouksessa kuultiin helmikuussa tukku lupauksia yhteisen meremme tilan parantamiseksi. Hyvää tahtoa tuntuu riittävän, ja vähin erin on alettu nähdä myös konkreettisia tekoja.

Tätä taustaa vasten on suorastaan irvokasta, jos Nevan suulle tehtyjen miljoonainvestointien annetaan valua hiekkaan – silkan välinpitämättömyyden takia.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta korostaa tuoreessa kannanotossaan ympäristönsuojelun lähialueyhteistyön merkitystä Suomen ja Venäjän välisille suhteille. Suomi on myös avainroolissa, kun koko EU rakentaa suhdettaan itäiseen naapuriinsa.

Tunarointiin ei olisi varaa. Työ Itämeren puolesta perustuu kansalaisten luottamukseen, haluun nähdä kouriintuntuvia tuloksia – kirkkaampaa vettä, puhtaampia rantoja. Yksittäisiä edistysaskeleita on turha juhlia, jos ne jäävät hetken hurmaksi – ilman vastuullista isäntää, riittävää seurantaa ja teknistä tukea.

Toimivan koneen purku varaosien takia on epätoivoinen teko – oli kyse Tupolevista tai vedenpuhdistuslinjasta. Toivoisi asioiden olevan paremmalla tolalla.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi