Virtahepo eduskunnassa

Thaihierontapaikat ilmestyivät kaupunkien katukuvaan reilu vuosikymmen sitten. Aluksi niitä ihmeteltiin. Sittemmin niiden olemassaololle sokeutui. Oli helppo sivuuttaa verhojen takainen maailma.

Pari kesää sitten Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen selvityksessä kävi ilmi, että jokaisessa helsinkiläisessä thaihieronnassa oli yritetty tarjota seksiä. Uutisen tarkoituksena ei ollut moralisoida seksin myymisellä vaan kiinnittää huomiota thainaisten huonoihin oloihin hieromalaitoksissa.

Vaalirahakohussa on samoja piirteitä. Konsensus-Suomessa on ollut helppo ohittaa kabinettiverhojen takaisen maailman rahan ja vallan verkostot, vaikka niiden olemassaolo ei ketään yllätäkään.

Kun toimittajat ovat reilun vuoden aikana vetäneet verhoja syrjään, osa poliitikoista on syyttänyt mediaa ajojahdista ja moralismista. Samat poliitikot kuitenkin pyytelevät anteeksi toimintaansa, maksavat tukia takaisin ja ovat nyt innokkaasti uudistamassa vaalirahalakia.

Mistä moinen epäjohdonmukaisuus? Vastaus löytyy eläinkunnasta. Eduskunnan keskellä on seissyt iso hippo, jota parhaillaan ajetaan ulos istuntosalista. Tommy Hellstenin käsitettä lainaten:

Virtahepo olohuoneessa tarkoittaa häpeällistä julkista asiaa, joka on liian iso sivuutettavaksi, mutta josta ei silti voi puhua. Kun virtahepo on olohuoneessa, keskitytään epäolennaisiin pikkuasioihin ja teeskennellään kuin eläintä ei olisikaan. Silti virtahepo joudutaan ottamaan kaikessa huomioon.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi