23.11.2009 3:00
Luvut ovat niin kaameita, että niitä on helpointa olla ajattelematta. Siis nämä:
Afganistanissa joka neljäs lapsi kuolee vauvana.
Maailmassa 200 miljoonaa lasta elää nälässä.
Miljoonia pikkutyttöjä ja -poikia koulutetaan sotilaiksi, orjatyöhön, myymään itseään tai ihan vaan jätetään kertomatta, että ihmisellä on oikeus käydä koulua, päättää omasta ruumiistaan, olla lapsi.
Käytäntö on vielä paljon karumpaa kuin luvut.
Ne vauvat oikeasti kuolevat isiensä ja äitiensä käsiin.
Emmekö me aina sano, että se on kauheinta, mitä voi tapahtua.
Mutta mitä voi tehdä?
On lottovoitto syntyä Suomeen.
Niinhän se taitaa olla: kaikki tämä yltäkylläisyys, sen tuntee nahoissaan. Mutta se helposti unohtuu, että lottovoitto on arvonnan tulos.
Muuttuisiko maailma, jos suomalaislapsille opetettaisiin tämäkin osuus lottovoitosta: Meillä kävi hyvä tuuri. Emme me tätä vaurautta ole ansainneet – eivätkä nuo toiset ole syyllisiä huonoon arpaonneen.
Romanikerjäläinen ei ole "visuaalinen haitta".
Turkissa olevat tšetšeenit eivät ole "turvapaikan hakijoiden vuoto", joka Suomen Rajavartiolaitoksen "pitää tukkia".
Annetaan edes sen egyptiläismummon olla, hyvä jumala sentään!
Ja katsotaanpa voittajat yhdessä peiliin: Suomella on varaa ottaa enemmän kuin yksi (1) hätätapaukseksi luokiteltu pakolainen.
Lottovoittajakaan ei voi pelastaa koko maailmaa.
Kysymys on siitä, miten voittaja suhtautuu muuhun maailmaan.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi